söndag 12 maj 2013

A Mother´s Day without Mum, tears, fish and Pudding

Tänään olen ensimmäistä kertaa viettänyt äitienpäivää ilman äitiäni ja se on - suoraan sanottuna - tuntunut todella syvältä. Otsikko, kuten tuo ensimmäinen lausekin, antaa helposti vaikutelman, ettei äitini olisi enää olemassa. Onneksi näin ei sentään ole, vaan olemme olleet eri paikkakunnilla vain emmekä sen vuoksi ole viettäneet äitien kunniapäivää yhdessä.

pic from google
Ikävä iski ensimmäistä kertaa, kun yritin kertoa T:lle, miten siskontyttö (reilu 5-vuotias W) oli lähettänyt minulle eilen tekstiviestin (äitinsä avustuksella), jossa mä kertoi ikävöivänsä minua. Yritin itkua nieleskellen lähettää siinä sekavan herkässä mielentilassa "hyvää äitienpäivää maailman parhaimmalle äidille"-viestiä äidilleni, mutta jouduin myöntämään heikkouteni ja murruin täysin. 

pic from google
Miksi itkeminen on niin ärsyttävää ja miksi itku tulee, vaikka sitä kuinka yrittää estellä? Itkeminen sattuu ja viiltää syvältä ja saa hengityksen salpautumaan. Kaikki tuntuu tyhjältä, turhalta ja mitättömältä. T yritti parhaansa mukaan lohduttaa minua, mutta vaikka kävimme ihanan anopinkin luona kahvittelemassa, en päässyt eroon ukkospilvestä, jonka aamuinen itku oli pääni ylle langettanut. Ihonikin reagoi stressiin ja masisteluun kehittämälle kutiavaa ihottumaa ympäri kehoani, joka syyhysi kuin riivattu ja teki elämästäni entistä vaikeampaa. Pöh, voi minua pientä parkaa (eikö?)..

Kahvittelun jälkeen totesin T:lle, että minun olisi pakko muuttaa asennetta: en voisi masistella ja sääliä itseäni koko loppu-päivääkään! Joten läksin salille ja tein suht. OK:n treenin selälleni.

Käännekohta ja ukkospilven katoaminen saapui vihdoin kun lähdimme mökille: siinä joen rannassa, laiturilla auringonpaisteessa pilkkien (kyllä! pilkkien toukokuussa! ja minä kun pelkään kaloja kuollakseni :D) rentouduin täysin ja meinasin nukahtaa. Kotiin saapuessamme olisin voinut nukahtaa vaikka seisaallani, mutta päädyin koneen ääreen nautiskelemaan Fast Puddingia (lue lisää tästä loistavasta protsku-herkusta täältä), jonka annoin jähmettyä jääkaapissa n 2 h ja lisäsin pari mantelia + pakasteesta mustaherukoita (toimii!) ja etsimään lisätietoa jostakin, johon T on pikku-hiljaa alkanut lämpenemään ;) 
Arvaatko mikä on kyseessä..?   

 
Last summer <3
En morsdag utan mamma - hur fel kan en dag egentligen kännas? Jag har idag firat min första och hoppas att jag inte skall behöva göra det på länge mer (och om, så att de åtminstone kommer att kännas lättare än denna). Enda sedan jag imorse skickade ett sms åt mamma och berättade att hon är världens bästa mamma har jag lipat och haft ett lokalt regnmoln ovanpå huvudet. Trots att T försökt trösta mig och vi var på besök hos världens bästa svärmor, har jag känt mig deppad och gråtmild. Ett träningspass på gymmet och fokus på ryggen fick mig att känna mig litet bättre, men den riktiga vändpunkten blev nog resan till stugan: att sitta och pilka (yep! livrädd för fiskar kan man pilka även i maj ;)) sittandes på bryggan i solskenet - det är livet vet ni! Där lyckades jag äntligen bli av med mitt moln och koppla av, så att jag höll på att somna när vi kom hem. I stället för att sova satte jag mig ändå framför datorn med en delikat Fast Pudding (perfekta receptet hittat: låt den stå i kylen i 2 h, blanda i några hackade mandlar, samt frusna bär) i handen och fortsatte researchen på något som T så småningom börjar mjukna med att skaffa - kan ni gissa vad? ;)
so me! :D pic from google

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3