torsdag 23 maj 2013

Why can´t it be easy to love yourself, your body and taking it easy? Aiming for that fit body ain´t easy at all

Pari kuukautta sitten avauduin täällä blogin puolella ja kerroin avoimesti, ettei ruoka ja kaikki mikä siihen liittyy, ole ollut minulle kovin helppo pala teini-iästä lähtien (kirjoitukseen pääset tästä). Aloitin noin kuukausi sitten Lisää lihasta-projektin, johon siis kuuluu 4-jakoinen saliohjelmani jonka Pia kotisaliltani Porihallilta (klik) teki minulle, sekä proteiinien lisääminen ruokavaliooni. Tavoitteeni on lihaksikkaampi, muodoiltaan pyöreämpi sekä hyvinvoiva kroppa ja olen ajoittain jopa jo päässyt fiilikseen, että askeleita tätä unelmaa kohti on otettu - KUNNES alamäki on alkanut vaivaamaan ja suunta tuntuu kääntyneen nurinkuriseksi..


Pian tekemää ohjelmaa olen noudattanut sovitusti ja käynyt salilla 4 kertaa viikossa, sekä hölkkäillyt 2-3 kertaa viikossa n 4-8 km. Työmatkapyöräily 6 km/työpäivä on luonnollisesti jatkunut osana liikkumistani, kuten myös fyysisesti raskas työni ortopedisella vuodeosastolla. Ruokailuihin olen pyrkinyt lisäämään proteiinia jokaiselle aterialle, sekä lisännyt hiilareita jonkin verran perunan/täysjyväpastan/-nuudeleiden/-couscousin muodossa. Protskut hankin raejuustosta, kananmunista, valkosuklaa Puddingista sekä lihasta, soijasta ja siemenistä, pähkinöistä ja ihanampaakin ihanasta avokadosta. Ruokailuvälit olen yrittänyt pitää inhimillisen pituisina, mutta annoskokoa en yksinkertaisesti ole onnistunut muokkaamaan lainkaan - syön siis aivan jäätäviä määriä edelleen! Onnekseni himoitukseni ovat terveellisemmästä päästä, eli herkuttelen salaatilla (ilman kastiketta tai sitten balsamiviinietikalla - aah!) sekä marjarahkoilla ja ruisleivällä - en niinkään perinteisillä sokerisilla herkuilla kuten suklaalla tai leivonnaisilla (mitä nyt kahvipöydässä kotopuolessa, jossa käyn kerran kuussa otan leivonnaisia jos niitä on tarjolla).

Front
Tällä hetkellä olen vaipumassa jonkin sortin epätoivoon: vaikka yritän treenata ja noudattaa Pian antamia ohjeita, sekä nukkua ja syödä edes suhteellisen "oikein", on kroppani viime päivinä ollut turvonneempi kuin Muumipeikko ja jotenkin ollut jumissa. What to do? En tiedä pitäisikö keventää treenejä hetkeksi, painaa kovempaa vai hienosäätää ruokailuja ja todellakin jättää ne viimeisetkin herkut pois ruokalistalta (ja sitä myötä ottaa riski, että muutun totaali-disasteriksi ja entistä kiukkuisemmaksi kun en saa herkkuja). Ruoka on minulle niin suuri nautinto, etten haluaisi - jo taustani puolesta - tehdä siitä kovin suurta numeroa ja itselleni, mutta pelkään pahoin, että se on pääsyy turvonneeseen olemukseeni. Painossa ei onneksi 0,5 kg suurempaa heittoa päivästä toiseen ole ollut, eli lihomista ei vielä (!) ole tapahtunut. Turvotuksen myötä myös mielialani on muuttunut entistä ailahtelevammaksi, koska kroppani ei tunnu omalta enkä tunnista sen lähettämiä signaaleita.

Turvotusta havaittavissa - aamupuurot syöty 3 h sitten!
Löytyykö lukijoiden joukosta joku, joka voisi auttaa? Tässä aletaan jo pian vaipua epätoivoon..

Berättade för någon månad sedan om att mat inte alltid varit ett lätt ämne för mig (läs inlägget här). Jag började ett Mer muskler-projekt för en månad sedan och tränar därmed enlig schemat som Pia på Porihalli gjorde åt mig 4 ggr/vecka på gym och joggar 2-3 ggr/vecka 4-8 km/gång. Har dessutom satsat på att äta mer protein. I början tycker jag att jag kunde märka någon form av utveckling, men nu har jag under de senaste dagarna mött en riktig uppförsbacke: kroppen är svullen och känns ovan och främmande.
Tränandet har jag skött så gott jag orkar och kan enligt överenskommelsen, likaså ätandet. Tyvärr vet jag att jag inte lyckats minska på portionsstorlekarna, vilket är min akillessena: jag äter som en häst! Thank God är det mest rågbröd, sallad (utan sås eller med balsamvinäger) samt bärkvarg och vitchoklad-Pudding som jag gottar mig med i stället för traditionella godis, choklad och bakverk.
Finns det någon där ute som kan hjälpa mig: vad skall jag göra? Träna hårdare, lämna bort de sista godsakerna från matlistan eller minska på tränandet? Maten skulle jag helst av allt inte göra till ett så stort nummer för mig, eftersom jag vet att det så lätt "blir på hjärnan". I need help!

lunch

6 kommentarer:

  1. Näyttäis mulle ainakin siltä, että sua "turvottaa" eli maha pömpöttää nälän (liian vähäisen energian saannin, siis) takia, ei se mitään lihomista ainakaan todellakaan ole. Sä oot tosi tosi hoikka, eikä tota turvotusta näytä missään muualla olevan. Pitäiskö sun vähän höllätä ton treenaamisen kanssa, että keho sais välillä levätäkin? Käytännössä treenaat lähes joka päivä. Saatko tarpeeksi kaloreita? Eihän lihaskasvu ole mahdollista, jos ei ole tarpeeksi rakennusainetta. Yritä olla itelles armollinen ! :) Tiedän, että se on hirveän vaikeaa välillä, mutta erittäin tarpeellista.

    SvaraRadera
    Svar
    1. Kalorivajeesta tuskin on kyse, koska syön niin pähkinöitä ja siemeniä, joista saa runsaasti energiaa, sekä hiilareita runsaasti - takuuvarmasti kulutuksen yli tai tasan sen kanssa. Mutta totta turiset siinä, että pieni höllääminen ehkä voisi olla kohdallaan - varsinkin jos on nukkunut hieman huonosti :)
      Lopuksi pakko vielä kiittää: en ollut ajatellutkaan, että turvotus saattaisi johtua tuosta - ihan kuin afrikan lapsilla! :o

      Radera
  2. Jag håller med ovanstående, tycker du ska försöka ta det lite lugnt och vila emellanåt. Det är bra att ha målsättningar, men fokuserar man sen alltför mycket på dem så kanske man glömmer att känna efter hur man verkligen mår. Maten du äter är jätte hälsosam och man måste äta stora portioner för att orka hålla på som du gör. Försök att lyssna på kroppen i stället för att fokusera alltför mycket på utseendet. Känner du att du blir bättre/starkare/friskare? Då är du på rätt väg! Om inte så kanske det faktiskt lönar sig att vila lite emellanåt och få kontakt med kroppen igen, och inte ge den stryk hela tiden. Det är nu i varje fall min åsikt, har själv funderat mycket på liknande grejer och haft svårt att dra gränser för mig själv så jobbar nu på den saken. Man vill ju ändå att kroppen ska må bra i längden och inte att man ska få kortsiktiga resultat, eller?

    SvaraRadera
    Svar
    1. Du har rätt: kanske jag har fokuserat väl mycket på spegelbilden och slutat bry mig om hur det känns. Satsade idag på att titta i spegeln och blev faktiskt positivt överraskad då jag märkte att jag faktiskt fått litet mer muskler :) På gymmet har jag ökat på vikterna i några rörelser, så visst har väl nån utveckling skett ;) Det är synd hur man alltid bara "ser" det negativa, men sällan det positiva :/

      Radera
  3. Hei, itselläni on myös erittäin vaikea tausta takana syömisten suhteen joten tiedän tunteesi. Siinä vaiheessa kuni yritin saada itselleni painoa vielä vähän lisää, koin että vatsa pömpötit koko ajan. Joskus minulta kysyttiin hoikasta olomuodosta huolimatta, että olenko raskaana :D Muuten näytin niin hoikalta, joten iso/täysi vatsa erottui vartalosta. Tähän ei auttanut muuta kuni pään sisäinen työ: " Lihakset saa ravintonsa vatsalaukun kautta." Jokainen suupala menee siis ensin vatsaan, josta ne voi imeytyä eteenpäin. Nyt olen saanut vähän kudosta muuallekin vartaloon, eikä vatsa pömpötä läheskään yhtä paljon. Muista sinäkin se, niin olosi voi olo lohdullisempi :) Kannattaa myös tarkastella ruokavaliota, että voisitko jättää hieman kasvispuolta pienemmäksi ja ottaa tilalle runsasenergisempiä tuotteita. Näin kertaannosten ei tarvtsisi olla kauhean isoja, kun ruossa on kylläisyyttä tuovia tuotteita. Tsemiä tyttö! Elä anna epäluulon kivuta harteillesi, vaan pysy vahvana.

    SvaraRadera
    Svar
    1. Et tiedä kuinka paljon kommenttisi lämmittää: tunnistan NIIN itseni tuosta oletko raskaana-kyselemisestä ja tottahan se on, että hoikasta masusta paistaa turvotus - jos normaalin syömisen jälkeinenkin - selvemmin kuin alunperin pyöreästä massusta! Ihmiset eivät lainkaan ymmärrä, mitä sanomisillaan saavat aikaan :/

      Radera

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3