måndag 12 augusti 2013

She´s got the look. Or has she? Why does it even matter?

Filosofi-Jossu täällä hei. Minulla on asiaa. Ulkonäöstä.

Ajatus ulkonäöstä ja yhteiskunnassamme vallitsevista paineista sitä koskien lähti liikkeelle jo aamulla, jolloin kuulin radiosta haastattelun Monica Ålgarsin kanssa. Ålgars on seksuaalipsykologi (sekä litania muutakin), joka tuli tunnetuksi vuosi (?) sitten hänen tutkimuksensa lopputuloksista: suomalaiset aikuiset naiset ovat tyytymättömiä ulkonäköönsä. Usein ulkonäköpaineet, ahdistus peilejä ohittaessa, sekä syömishäiriöt liitetään yhteen teini-ikäisten kanssa, mutta tutkimus osoitti, etteivät paineet ja ongelmat suinkaan tunnu häviävän, vaikka naiset aikuistuvat. Aikuinen nainen ei suinkaan ole sinut itsensä kanssa, vaikka hän saisi lapsia - suorittaisi tuon elämänkaaremme suurimman ihmeen - etenisi urallaan haluamallaan tavalla ja eläisi päällisin puolin onnistunutta, onnellista elämää. Ehei - hän on tyytymätön ulkonäköönsä, tamppaa jumppasalien lattioita Les Millsin tahtiin pullisteleva suoni ohimoillaan, puunaa ulkonäköään, puristelee selluliittejaan peilin edessä ja valittaa kovaan ääneen kun työpaikan kahvipöytään kannetaan herkkuja tai mies yllättää hänet suklaarasialla. Hemmetti etkö näe, että olen lihava ja että yritän laihduttaa?

blouse Polo Ralph Lauren shorts Only
Ajatus jäi itämään päähäni alitajuntaan ja pulpahti pintaan jälleen kävellessäni paikalliseen H&M:ään. Oloni oli turvonnut, eikä se ole mikään ihme: treenisaldoni on - tavanomaiseen verrattuna - ollut kovin vähäinen viime aikoina kiitos huimauksen, josta olen kärsinyt onnettomuuteni jälkeen, muuton, suoraan sanottuna voimattomuuden, sekä eilisen krapulan. Pukukopissa havahduin ääneen, joka kuiskaili kammottavia kommentteja pömpöttävästä vatsasta, turvonneesta ulkonäöstä ja näppylästä, joka oli ilmaantunut yön aikana leukaani - mitä hemmettiä?! Ääni tuli tosiaan pääni sisältä, syvältä sisimmästäni ja siinä minä sätin itseäni minkä ehdin. Pelästyin suorastaan ja käskin itseni lopettaa. Tiedän, että olen kaunis omana itsenäni ja kelpaan juuri sellaisena kuin olen - miksi ihmeessä heikkona hetkenä pääni täyttyy moisista ajatuksista? Ainoa lohtuni oli Ålgarsin tutkimusten tulokset: en ainakaan ole ongelmani kanssa yksin.


Ulkonäkö on tärkeä osa elämäämme ja "oikealla" ulkonäöllä pääsee pitkälle. Vaan mikä määrittää sen oikean ulkonäön? Mitä jos emme sovikaan asetettuun muottiin? En kiellä, ettenkö itsekin kiinnittäisi huomiota täysin toisella tapaa ihmiseen joka on mielestäni hyvännäköinen, kuin ihmiseen jonka ulkonäkö ei puhuttele minua. Hassuinta mielestäni on se, miten sanonta kauneus on katsojan silmissä voi pitää niin hyvin paikkaansa: naama, joka miellyttää toista, vetää taas toista puoleensa kuin magneetti (ja hyvä näin - riittääpähän kuolattavia tapauksia jokaiselle ;)). Vääryyttä on mielestäni kuitenkin se, että ulkoinen ja sisäinen kauneus eivät välttämättä kulje käsi kädessä: jumalaisen hyvännäköinen nainen tai mies voi olla täysi pässi kun tähän tutustuu, kun taas astetta vähemmän kauniimpi (en suostu sanomaan ruma, sillä kaikissa on jotakin kaunista!) voi olla todellinen kultakimpale kun vaan pääsee juttusille.

Nyt päästäänkin, joskin aasinsiltaa pitkin, ongelman ytimeen: kumpaa pitäisi priorisoida - ulkoista vai sisäistä kauneutta? Häpeän suorastaan pinnallisuuttani, mutta myönnän silti, etten voi esimerkiksi nähdä ihmistä täydellisenä, ellei hänen ulkonäkönsä ole makunystyröilleni hunajaa - oli hän miten mukava tahansa muuten. Samalla on myös todettava, ettei päinvastainen tilanne ole yhtään sen parempi: jumalainen kroppa ei pelasta, jos pää on ontto kuin kelohonka ja ajatusmaailma 3-vuotiaan tasoa. Ehkäpä ulkonäöstä voi hieman tinkiä jos sisäpuoli osoittautuu kultakimpaleeksi, mutta miten jaksat tutustua ihmiseen, joka ei ulkonäöllisesti ole se täysi kymppi? Kannattaako luottaa intuitioon jos se vähänkään värähtää vai todeta samantien, ettei kannata jäädä roikkumaan - ei siitä silti mitään tule?


Tälläistä tänä maanantai-iltana. Kauneutta etsiskellen, kookoksentuoksuinen kasvonaamio kasvoilla ja peilejä vältellen. Toivon mukaan peilit ovat suotuisampia huomenna, jolloin on jännä tapaaminen tiedossa.


Filosof-Jossu här hej. Dagens problematik kretsar kring utseende och fick sin början då jag hörde en intervju med Monica Ålgars på X3M. Ålgars är bl.a. sexualterapeut och blev känd för ett år sedan (?) då hon gjorde en undersökning bland kvinnor och deras inställning till det egna utseendet. Resultaten var grymma: vuxna kvinnor, som borde vara nöjda med sig själva, ogillar sina kroppar, klämmer på sina celluliter, klagar högt över sin "övervikt" och pinar sig själv på otaliga Les Mills-pass, trots att deras liv annars också är hetsigt nog. Och är noga med att släcka lampan direkt då de kommer in i sovrummet.
Medan jag stod i provrummet på H&M överraskade jag mig själv med att smutskasta mitt utseende, "fy fan så svullen och putande magen är - no more carbs for me!" och dylika kommentarer regnade över mig och kom direkt ur mitt inre. "Wtf tjejen sluta!" tänkte jag och tröstade mig med att jag enligt Ålgars undersökning åtminstone inte är ensam med mina tankar.
Utseendet är viktigt i dagens samhälle och ju finare det är, desto bättre klarar du dig: snygga människor är populärare helt enkelt. Tyvärr går inre och yttre skönhet sällan hand i hand, vilket får en att bomma X antal gånger då man försöker lära känna nya typer: en gudomlig kropp innehåller lätt ett tomt huvud och ett IQ på 0, medan ett mindre attraktivt utseende (vägrar säga ful, eftersom det finns något fint i oss alla) kan innehålla ett hjärta av guld. Jag har dessutom märkt att ett utseende som tidigare inte attraherat en, plötsligt börjar göra det då man lär känna det inre. Hur skall man då ta sig åt, då utseendet inte är en full 10, men det inre är det? Stanna kvar och lita på intuitionen som säger att det kanske finns en chans eller bara lyssna på den inre rösten som tycker man skall dra vidare? Hmm. Att dansa på krogen är intressant skall ni veta - det är som att spela Sänka Skepp.
Med dessa tankar och kokosdoftande ansiktsmask skall jag fortsätta filosofera och undvika speglar och hoppas att speglarna känns bättre imorgon, då det är spännande tider som gäller..


Inga kommentarer:

Skicka en kommentar

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3