I´ve been thinkin' about us and I think we need to have a serious conversation about our future

Viime viikonloppu oli taatusti yksi elämäni hauskimmista: uusia ystäviä, vanhoja ystäviä, naurua, helliä vatsalihaksia ja poskia, tanssia, juhlaa, ruokaa ja juomaa. Siis alkoholia. Yhä uudestaan palaan aiheeseen, josta olen (muiden joukossa) jo pariin otteeseen kirjoittanut ja alkanut pikku-hiljaa sisäistämään mikä kohtaloni on. Taidan kuulua ihmisjoukkoon, jolle alkoholi ei sovi.

Suomalaiseen juhlakulttuuriin (varmaan liki kaikkiin, jos oikein ajattelee?) kuuluu alkoholi - se on ikäänkuin olennainen ja pakollinen osa onnistunutta juhlaa. Vieraiden juomattomuutta ihmetellään ääneen, eikä toista täysin sallittua syytä kieltäytyä juomiselle taida olla kuin raskaus. Autoilijalle toitotetaan, miten yhden nyt aina voi ottaa ja laihduttajille tarjotaan blissimpää versiota tai sitä kaikkein kuivinta valkkaria tai light-versioita - niissä kun on vähiten kaloreita. Jos et ole autolla liikkeellä, et raskaana (tietääksesi), etkä laihduta, joudut usein selittämään pitkän kaavan mukaan, miksi kieltäydyt jalosta kansanjuomasta. Samalla ihmiset takuuvarmasti miettivät, josko sinulla on jonkin sortin juomisongelma; karkaako mopo sinulta käsistä jo yhdestä skumppa-hörpystä kenties? Spekulointi on kovaa, eivätkä selityksesi - olivat ne miten vesitiiviitä tahansa - mene läpi. Olet kummajainen.

Tiesin haluavani kirjoittaa aiheesta heti aamulla herättyäni, koska tiedostin olotilani: en ollut nukkunut kunnolla, olo oli nuutunut ja kroppa oli niin turvoksissa, etten tahtonut katsoa itseäni peilistä. Farkutkin kiristivät kuin makkarankuori hookooblöötä. Ällötti. Alkoholi tekee ihmiset vapautuneimmiksi ja myönnän ja tiedostan itse, että minulla m.m. herkuttelu karkaa käsistä kun juon pari liikaa. Tälle löytyy ihan fysiologinenkin peruste, koska alkoholi laskee verensokeria ja saa himoitsemaan kaikkea makeaa. Pulssi kohoaa alkoholia juotuani, eikä kroppa meinaa rauhoittua, vaikka kävisin nukkumaan lämpimän suihkun kautta. Aamuvirkkuna tapanani on lisäksi täysin spontaanisti herätä jo 8-aikaan, mikä tarkoittaa suurta univajetta kun kotiudun vasta pilkun aikoihin, enkä koko päivän aikana saa oikein mitään tehdyksi. Pää on kuin humiseva, ontto onkalo, kroppa tärisee vähän väliä (vaikkei varsinaista krapulaa olekaan) ja keho turpoaa kuin Paavo Pesusieni uima-altaassa. Illalla kun koitan mennä ajoissa nukkumaan, käy kroppa edelleen ylikierroksilla, enkä saa nukahdettua ja nukuttua univajetta pois. Ja tämä kaikki siis ilman, että olen juonut mitään hurjia määriä (siideri, pari terästettyä glögiä ja kaksi drinksua).

Seuraavana aamuna herään JÄLLEEN krapulamaisena, tärisevänä, mutta tällä hetkellä jo kyöpääntyneenä: hemmetin kuustoista! Tämäkö hinta minun täyty maksaa joka kerta kun juon? Tahdonko inhota omaa peilikuvaani, voida fyysisesti pahoin turvotuksen vuoksi, tiedostaa, ettei treeneistä tulisi mitään (eikä krapulamaisena edes saa treenata) ja pelätä, ettei työn teosta tule koko seuraavana päivänä yhtikäs mitään, koska hoksottimet eivät ole skarpeimmillaan? No en.

Kliseistä kyllä on minun pakko todeta, että hauskaa voin pitää myös ilman alkoholia. En aio alkaa absolutiksi, koska nautin edelleen esim. punaviinilasillisesta, mutta taidan tästä eteenpäin tosiaan todeta, että se riittää - enempi määrä tekee vain hallaa.

Förra helgen var en av de roligaste som jag upplevt på länge: kompisar - både gamla och nya, skratt och ömmande magmuskler, dans, mat och dricka. Ja, dricka i form av alkohol. Och det harmar mig: varför i hela fridens namn skall man alltid tvingas dricka för att uppnå festfiilis?
Till vår finska (fest)kultur hör alkohol som en relevant och central del. Eftersom alkoholen är så viktig, väcker därför någons nykterhet otroligt mycket spekulation och frågor: är du gravid? Har du kanske problem med alkohol? Är du bilburen? Några som helst andra orsaker (eller bortförklaringar) är inte godkännbara. Det hör till att dricka alkohol på fest - punkt slut.
Jag visste att jag ville skriva om detta direkt imorse då jag vaknade: kroppen skakadarrade och kändes svag p.g.a. all sömnbrist, var så svullen att jag inte ens titta mig själv i spegeln, jeansen spände och huuvudet kändes tomt som Sahara. Allt detta bara p.g.a. festandetp på lördagen.
Alkohol sänker blodsockret, vilket sänker ribban för att klämma i mig en massa godis, vilket resulterar i en svullen kropp. Alkohol höjer pulsen, vilket gör att jag inte kan somna in, även om jag tar en varm dusch innan och den morgonpiggelin som jag är, vaknar jag automatiskt redan 8-tiden oberoende när jag kommit hem och lider sedan i flera dygn av matthet p.g.a- sömnbrist. Mest av allt lider jag ändå av att inte kunna träna som normalt: att träna ens i små-krabbis kan vara farligt (och inte är man alltför pigg på det heller p.g.a. sömnbristen)!
Är det faktiskt värt att offra viljan att se sig själv i  spegeln, må och känna sig bra på både jobb, gym eller länkspår och bland folk bara för några drickors skull?
Jag njuter av att dricka ett glas (eller två) rödvin, men tror jag i fortsättningen verkligen skall hålla mig till det. Det passar mig helt enkelt bäst.