Matkalla kohti itseni löytämistä: tyyli

Koska koen blogini olevan tietynlainen oma kasvutarina matkallani kohti uutta, terveempää minua, ajattelin aloittaa pienen postaussarjan siitä, miten joko kasvan tai pyrin kasvamaan ja miten huomaan muuttuneeni kuluneen vuoden aikana. Olen jo aiemminkin kertonut, että huomaan työstäväni ajatuksiani parhaiten kirjoittamalla ja koska tykkään lukea toisten kasvutarinoita näin blogien kautta saaden niistä ideoita omaan elämääni, päätin avata pääni sisältöä tänne teille luettavaksi.

Ensimmäisenä vuorossa on tyyli ja nimenomaan pukeutuminen. Huomaan, miten pukeutumiseni on muuttunut (huomattavasti) naisellisemmaksi uuden (noh, huomenna 9kk) parisuhteen myötä. Porissa asuessani kuljin työmatkat ees-taas pyörällä, mikä rajoitti esim. hameiden ja mekkojen käyttöä ja pukeutua piti sään mukaan. Porvooseen muutettuani aloin kulkemaan työmatkat kävellen ja vaikka tuolloin koitin pikkuhiljaa totutella taas pukeutumaan muuhunkin kuin käytännöllisiin vaatteisiin, mutta koin oloni niissä jotenkin epävarmaksi ja lisättyäni jälleen treenikertoja, aloin suosimaan rennompia ja värikkäämpiä vaatteita jälleen. En siis nyt tarkoita, että olisi kulkenut kaupungilla ja töihin treeniverkkareissa tai -legginseissä, mutta tyylini oli nykyistä huomattavasti värikkäämpi ja farkut-ja-toppi-tyylinen. Ja totta puhuakseni, koska kävin salilla jopa 4-5 kertaa viikossa ja hoidin usein asioita kaupungilla sen jälkeen, näki minut kaupungilla useimmiten treenikamoissa :D Treenikamat ylläni oloni oli jokseenkin itsevarmempi, koska koin, että viestin vaatteillani ulkopuolisille, että pidin huolta itsestäni ja että treenasin aktiivisesti. Bonuksena tiukat treenivaatteet korostivat mukavasti pikkuhiljaa kasvavia lihaksia ja herättivät ihailevia katseita (ugh, kuulostaapa itsevarmalta, mutta todisteita on, että asia tosiaan on näin!), jotka nekin pönkittivät pohjamudissa lojunutta itsetuntoani mukavasti.

Eilisen asua: mekko H&M neule Zara baltsut Vagabond laukku MiuMiu

Noh, eräät asiat johtivat toiseen ja treenaaminen löi yli ja terveys petti. Vuodenvaihteen jälkeen kiristin saliliikuntaa entisestän kunnes päädyin totaalistoppiin ja lopetin salilla käymisen kuin seinään.  Nyt minulta ei liikuntaa varsinaisesti ole kielletty, mutta minua on kehotettu rauhoittumaan ja kuuntelemaan kroppaa erityisen tarkkaan ja harrastamaan liikuntaa ainoastaan silloin kun se hyvältä tuntuu. Läheisilläni on huoli siitä, etten oikein osaa erottaa koska kroppa jaksaa ja koska ei ja pelkäävät, että kuntoilen ja liikun sairaudentunnottomana - tätä kun on aiemmin tullut harrastettua. Nyt olen yrittänyt oppia todella kuulostelemaan, jaksaako keho vai ei, mutta myönnän että ero on hiuksen hieno: välillä liikunta piristää nuupahtanutta kroppaa ja tekee hyvää, mutta toisinaan jo yksikin ylimääräinen askel tuottaa lisätuskaa ja harmittaa jälkeenpäin. Ennen lähdin noissa joko tai-tilanteissa usein juoksemaan, mutta nykyään lähden AINA jos olen vähänkin epävarma jaksamisesta ja voimistani kävelemään tai sauvottelemaan. Juokseminen on kuitenkin sen verta rasittavaa fyysisesti, että otan mieluummin varman päälle ja kävelen voinnin mukaan joko rivakasti tai hitaammin, kuin revittelen tai piinaan kroppaani juoksemalla. Toki huomaan, että ajoittain tavallaan provosoin itseäni pelkäämään ja tunnustelemaan JOSKO minua huimaisi, sattuisi, särkisi tai jotain muuta tuntuisi jossain päin kehoa ja joskus pysähdyn jopa hengittelen rauhassa rauhoittelemaan itseäni. Hetken kuluttua voin sitten jatkaa matkaa ja usein voin tälläisen jälkeen vetäistä pidemmänkin lenkin ja todeta, että pelkoni oli turhaa. Mutta koska anamneesissani on jo peräti kaksi täysin selittämätöntä huimaus-kaatuminen-kramppaus-kohtausta, olen päättänyt pelata varman päälle ja mieluummin tunnustella kahdesti, kuin löytää itseni jälleen ambulanssista matkalla neurologian päivystykseen.

Oho, nyt meinaa poiketa aiheesta, joten takaisin tyyliin ja pukeutumiseen. Ennen koin tiettyä tarvetta lokeroida itseni tyylillisesti tiettyyn lokeroon enkä "voinut" poiketa siitä. En siis voinut yhtenä päivänä pukeutua bleiseriin ja toisena vaikka verkkatakkiin fiiliksen mukaan, vaan yritin päivittäin pukeutua liki täysin samalla lailla - teki sitten mieli tai ei. Noh, meillä naisillahan on tunnetusti lupa ja etuoikeus muuttaa mieltämme täysin fiiliksen mukaan eikä tuo edellä mainittu tapa mahdollista sellaista ja sai aikaan hyvinkin ristiriitaisen fiiliksen: toisina päivinä teki mieli pukeutua siististi, kun taas toisina ei olisi jaksanut laittautua lainkaan. Kriiseilin tuon tuosta ja vaihdoin tyyliä päivien sijaan viikottain ja kerroin ylpeästi löytäneeni oman tyylini - kunnes taas viikon tai parin jälkeen muutin mieleni ja tyyliäni.

No millaiseksi luokittelisin tyylini ja itseni tänään ja tällä hetkellä? Nyt suosin vaatteita, joissa on mukava olla ja jotka istuvat hyvin, eivätkä purista. Muotia seuraan toki mielenkiinnolla naistenlehdistä, mutten noudata sitä yhtä kuuliaisesti kuten nuorempana, vaan valkkaan sieltä itselleni sopivimmat. Alkukesästä innostuin ostamaan crop-topin, koska ne olivat kovin muodissa, mutta totesin eilen kaappia siivotessani, että toppi edelleen roikkuu kaapissani laput kiinni käyttämättömänä. Totesin, ettei toppi kerta kaikkiaan vain ole tyyliseni - oli se muotia tai ei - ja heitin sen kirppiskasaan. Olen todennut, että vaikka jokin vaate näyttää toisen päällä kivalta, ei se välttämättä sitten sovi minulle - eikä tarvitsekaan. Muoti on siitä kivaa, että siitä voi poimia ne itselleen sopivimmat palat, muoti elää ja muuttuu ja kaikki vanha tulee AINA takaisin muotiin ;) Nykyään pukeudun päivittäin ihan fiiliksen (tai rajallisen ajan tai kiireen..) mukaan naisellisemmin mekkoon, nahkatakkiin tai siisteihin shortseihin ja bleiseriin. En koe, että tyylini pitäisi olla rajattu tiettyyn kategoriaan, esim. gootti tai rokkari (okei, olipa kapeakatseista :D), vaan voin pukeutumisellani viestittää, millainen fiilis minulla juuri sinä päivänä on :)

pihakoristeena Ronja ;)

Tälläisiä ajatuksia tällä kertaa tyylistä. Miten sinun tyylisi on muuttunut vuosien varrella? Luokitteletko itsesi tiettyyn kategoriaan mitä vaatetukseen tulee?