Poikaystäväfarkut ja Acne Canada osana asua ja himotuksia syksyyn

Ah, viikon lempparipäivä on vihdoin (tai jälleen - riippuu miten asiaa ajattelee) täällä: lauantai. Lauantaina saa nukkua pitkään (jos pystyy), voi käydä kiireettä Ronjan kanssa aamulenkillä, sekä lusikoida aamupalaa rauhassa kelloa kokoajan kyttäämättä. Vapaapäiviä on peräti vielä kaksi jäljellä (jos lähtökohta on se, että herää jo aikaisin lauantaiaamuna) ennen arkeen paluuta, eikä mihinkään ole kiire. Me harvemmin teemme suurempia suunnitelmia viikonloppuja varten, vaan pyhitämme ajan hölläilyyn, mummiloissa käynteihin, ruokavarastojen täytölle, sekä ruoanlaitolle ja toisillemme. Ex tempore saatetaan toki lähteä kaupoilla pyörimään, mutta harvemmin, koska arjet tuntuvat jo sen verta hektisiltä, että vikonloput pyhittää enemmän kuin mielellään levolle ja hiljaiselolle. Kalenteria selailtuani totesin tosin, että seuraavat viikonloput sisältävät jompanakumpana päivänä suunniteltua ohjelmaa: on synttäräreitä, ristiäisiä, sekä tänään isovanhempieni 60-vuotis hääpäivä, sekä Siivouspäivä, jonne olen piakkoin lähtemässä sormet ristissä, että pääsisin ylimäääräisistä vaatteistani eroon.

Kuvissa näkyvät kesällä Zarasta ostamani poikaystäväfarkut, joita en montaakaan kertaa ole pitänyt - enkä tajua miksi: nehän ovat järjettömän mukavat päällä! Löysempään alaosaan tykkään yhdistää tiukemman yläosan tasapainon säilyttääkseni, eikä tämä kyseinen combo ole mielestäni - näin kuvistakaan katsottuna - lainkaan hassumpi :) Värimaailmakin on sitä ominta minääni, eli turvallisen neutraaleja ja helposti toisiinsa yhdistettävissä, eivätkä herätä juuri huomiota. Hiuksetkin jaksoin väsätä ranskikselle ainaisen "tukka auki"- tai "pikkumyy-nutturan"-tyylin sijaan ja se toi mielestäni tuon Acnen Canada-huivin kanssa kivaa ekstraa ja vaihtelua ulkonäköön. Tuo Acnen Canada-huivi, jonka ostin viime syksynä, on ollut joka pennosensa väärti ja onhan minun pakko myöntää, että hankin sellaisen peräti kahdessa eri sävyssä heti kun kuulin, että niitä oli jälleen saapunut Gaudeteen. Huivi on 100% lampaanvillaa, suuri ja muhkea, eikä ole vuoden aktiivisen käytön jälkeen mennyt miksikään, vaan on edelleen yhtä syliinsäkutsuva kuin ostopäivänäkin. Ainoa ero on se, että huivi on nyt - tarkasta viikkauksesta huolimatta - hieman rypistynyt, mutta sen saa helposti hoidettua. Vaikka huivin korkea hinta voi tuntua hölmöltä (120e huivista - woot?!) investoinnilta on se kuitenkin mielestäni fiksumpi veto, kuin 10 halpishuivin hankkiminen niin kaappitilaa, luontoa kuin lompakkoa ja hermojakin ajatellen; toki samalla summalla saisi kymmeniä halpishuiveja, joilla saisi mukavaa vaihtelua asuihin, mutta toisaalta ne eivät pysy yhtä hyvännäköisinä, eivät lämmitä yhtä hyvin eivätkä  loppupeleissä tuo muuta kuin ongelmia siinä kohtaa kun avaa kaapinoven: niitä tursuaa joka hyllyltä, ei niitä saa myytyä eteenpäin eivätkä ne sitten lämmitä muuta kuin halpisketjun kassaa. Eli kiitos ei. Pakkohan tähän on todeta, ettei kaikille ole ylimääräistä 120e laittaa huiviin, enkä kritisoi tai tuomitse: kaikki investoikoot rahansa tavallaan, mutta voin vain omien kokemusten perusteella lämpimästi suositella määrän sijasta panostamaan laatuun - se ainakin toimii itselläni parhaiten, mutta sen tajuamiseen on mennyt tovi. Joku ehkä haukkuisi merkkihipiksi - itse määrittelisin itseni mieluummin laatutietoiseksi.

Himoista ja laadusta puheen ollen: hitsi miten tykkäänkään syksyn alettua! Vaikka helteet olivat kivoja, tykkään raikkaista aamuista, fleeceen ja neuleisiin pukeutumisesta, sekä lenkkeilystä purudradalla viilenevinä iltoina. Kotona on kiva sytytellä tuikkuja, syödä keittoa, sekä panostaa sisustukseen, eikä minua haittaa muu kuin ehkä sade niinä päivinä kun en ole älynnyt napata sateenvarjoa tai takkia mukaani. Pukeutumisen suhteen olen huomannut Acnen Canadoista puheen ollen himoitsevani uutta talvitakkia, joka itse asiassa on seuravana ostoslistalla. Talvipakkasilla en tiedä mitään yhtä mukavaa, kuin pukeutua lämpimään untuvatakkiin ja Uggeihin ja lähteä ulos talsimaan: pakkasen paukkuessa ja lumen narskuessa kenkien alla on sitä jotain tiettyä romantiikkaa - tiedättekö mistä puhun? Takkeihin ja kenkiin kannattaa mielestäni panostaa, koska ne palvelevat silloin monta vuotta ja kautta - kunhan niitä muistaa huoltaa ja pitää hyvinä. Esim. 3 vuotta sitten ostamani mustat Clarksin nahkasaappaat ovat edelleen aktiivisesta käytöstä huolimatta todella hyvässä kunnossa aktiviisesta käytöstä huolimatta ja osoittautuneet joka pennosensa arvoisiksi.

Noniin, nyt on aika pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä kohti hiekkakenttää ja toivoa, että ostajia Siivouspäivään on tulossa :) Kivaa lauantaita! :)