Viikko on sujunut niitä normaaleja touhuja touhuten, mitä nyt keskiviikon vesijumppa peruttiin vetäjän toimesta ja yritin käydä lenkillä, mutta totesin n 20 min ja 2,9 km jälkeen ettei juoksu suju tukkoisen kropan vuoksi ja päätin palata kotiin hissukseen kävellen. Päivän aikana oli tullut syötyä huonommin ja keskiviikko kun on se viikon keskimmäisin päivä, on minulla usein se päivä jolloin olen kaikista väsynein. Päätös hidastaa juoksu kävelyksi ja mennä ajoissa nukkumaan osoittautui loistavaksi, koska seuraavana päivänä eli eilen torstaina vedin ennätyspitkän lenkin ja vielä hymyssä suin. Muahaa!
On jännä, miten pienet ja hyvinkin yksinkertaiset tekijät vaikuttavat juoksuuni: n 3-4 vrk paussi juoksusta, kunnon yöunet (n 7-8h) sekä kunnon ruokailu päivän aikana petaavat eväät hyvälle (urheilu)suoritukselle. Välipäivinä voin hyvin käydä kävelemässä jopa sauvotellen, mutta jos haluan juoksun sujuvan, täytyy minun antaa kropan palautua kunnolla ja siihen tuntuu menevän lenkkien pituuksista riippuen 3-4 päivää. Lähdin eilen kiireisen työpäivän, lyhyen koiranpissatuslenkin sekä välipalan jälkeen hiljakseen hölkkäämään ja ajatukseni oli edellisen huonon juoksuboogien jälkeen selviytyä edes lyhyestä 4 km matkasta. Askeleen ollessa kummallisen kevyt, päätin taas - kuten viime viikollakin - ottaa härkää sarvista ja haasta itseni ja annoin palaa. Harmikseni pimeys laskeutui ajateltua nopeammin ja koska Ronja oli yksinään kotona, en voinut toteuttaa pitkäaikaista haavettani, eli juosta niin kauan kuin kantti ja jalat kestää, vaan kurvasin pikkuhiljaa kotia kohti. Olin toki tyytyväinen suoritukseeni, mutta tiedän, että pystyisin juoksemaan pidemmällekin ja suorastaan potutti kaartaa kaupan pihaan ja pysähtyä. Varsinainen pellehymy levisi naamalleni kun pysähdyin S-marketin pihalla ja napsautin SportsTrackerin pois päältä: 12,92 km. Olen viimeksi juossut noin pitkälle toukokuussa 2008 kun juoksin HCR-puolimaratonin. Pitkästä aikaa kropassani jylläsi jälleen se monien hehkuttama juoksu-flow ja tunsin itseni höyhenenkevyeksi ja vapaaksi; tuntuisipa juoksu aina niin hyvältä! Hölkän jälkeen hain kaupasta tarvikkeet T:n huomista lounasta varten (teki mieli kiittää lomalaista jotenkin, kun hän on lomastaan huolimatta huolehtinut kaikista kotitöistä ja antanut minun touhuilla niin omia kuin työjuttujakin) ja suuntasin vielä lyhyelle iltapisulle Ronjan kanssa. Suihkun jälkeen yritin tankata parhaani mukaan mahdollisimman hyvin palautumista ajatellen ja kokkasin tonnikala-kasvis-nuudelipaistosta ja söin vielä palasen omatekemää täysjyväleipää kylkeen. Kyllä uni maittoi tämän jälkeen!
Harrastettuani juoksua enemmän ja vähemmän säännöllisesti lukioikäisestä olen vasta nyt viime kertoina oppinut tulkitsemaan kroppani tarpeita ja vaikka aikaa tähän on kulunut, olen todella ylpeä itsestäni, että olen tähän pisteeseen päässyt. Nyt tiedän, miten ja mitä minun tulee syödä, juoda ja liikkua sekä ennen, että jälkeen jotta jaksan niin juosta sinä päivänä, kuin myös elää normaali elämää juoksua seuraavana päivänä. Toki ravinnon, levon ja nesteytyksen tarve ja laatu korostuu pitkiksien kohdalla, mutteivat ne lyhyemmätkään lenkit tunnu oikein sujuvan jos pääpiirteet eivät ole kohdillaan.
Monista seuraamistani blogeista olen viime aikoina saanut lukea, miten onnellisia bloggaajat tämän hetkisiin elämiinsä ovat ja voi ilokseni yhtyä noihin sanoihin: tällä hetkellä olen tyytyväinen elämääni. Vaikka välillä jokin asia ottaa pattiin, näen peilistä rumiluksen, jokin päivä menee päin prinkkalaa tai potkaisen varpaani kynnykseen, en anna sen haitata. Pääpiirteittäin olen onnellinen, iloinen ja tyytyväinen.
Kivaa perjantaita - juuri sinulle! Pidäthän huolta itsestäsi?
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar
Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3