fredag 31 oktober 2014

Kuulumisia ja höpöttelyä asian sijasta: juoksun jälkeisen syömisen vaikeus, hajoava iPhone ja teini-ikäinen koira

Otsikkoon viitaten fakta on se, ettei minulla mitään sen suurempaa kerrottavaa ole - onhan elämäni aika hohdotonta ja tylsää kaurapuuro-arkea parhaimmillaan, mutta tykkään siitä :D On hassua, että tykkään itse ehkä eniten lukea n.s. arkijuttuja toisten blogeista kisahehkutuksien jne gigh fly-juttujen sijaan, mutta niiden omien kaurapuuro-pölynimuri-teini-ikäinen labradori saa sinut repimään hiukset päästäsi-juttuja suorastaan nolottaa julkaista itse! Siinä missä opiskellessa elämä oli hyvinkin vilkasta, meneväistä ja vaihtelevaa, on tämä työssäkäyvän arki tasaista ja aika samanlaista kokoajan, eikä yhtä "hohdokkaita" juttuja tunnu olevan enää uutisoitavana. Toisaalta näin jälkikäteen ajateltuna, en koe elämäni opiskelijana olleen tippaakaan parempaa kuin nykyiseni - päinvastoin: kosteat baari-illat ja öiset automatkat ovat vaihtuneet aikaisiin herätyksiin koiranpissatuksineen, sekä kasvavaan laskukasaan, mutta nautin siitä. Kai sitä aikuistumiseksi voisi väittää?

Käytiin viime lauantaina T:n isoäidin luona heittelemässä frisbeetä ja Ronja kirmaili onnellisena nurtsilla

Täytin viime sunnuntaina hurjat 25 vuotta ja hehkutin työkavereilleni päässeeni VIHDOINKIN osaksi isojen tyttöjen klubia (kaikki naisethan tuntuvat täyttävän 25 joka vuosi). Sen suurempia kekkereitä ei järjestetty, vaan juotiin ihan perheen kesken kahvit vanhempieni luona ja herkuteltiin äitin tekemällä hikipisarapiirakalla (omppupiirakka jossa on paahdettua marenkia päällä - ah!) sekä all time favourite-leivoksellani: porkkanapiirakalla. Voisin syödä sitä yhdeltä seisomalta vaikka pellillisen jos saisin (tai voisin; uskon, että vatsakivut estäisivät aikeeni ellen olisi hemmetin nopea syömään) ja popsinkin tässä keskiviikkoiltana pari palaa vastoin kaikkia tapojani (yleensähän säästän herkuttelut viikonloppuihin) ja olin onnellinen siitä, että pystyin siihen hyvällä omallatunnolla. Olen ylipäätään ylpeä keskiviikostani, jolloin kuuntelin kroppaani ja tein juuri niin kuin se pyysi: yön olin nukkunut kehnosti ja väsymys painoi raskaampana taakkana kuin koskaan harteillani. Työpäivän jälkeen käytiin Ronjan kanssa pitkällä kävelyllä ja kotiin saavuttuamme tyhjensin jääkaapista viimeisillä voimillani makaronilaatikon jämät lautaselle ja rojahdin pöydän ääreen syömään. Syömiseni on aika rutinoitunutta ja siinä missä syön jokaikinen aamu chiakaurahiutalemantelimaito-hässäkkää, syön AINA työpäivän ja koiralenkin jälkeen rahkaa omppusoseella. Nyt kello kuitenkin oli jo yli puoli kuusi ja lounaasta oli kulunut 6 tuntia ja nälkä kurni vatsanpohjalla. Okei myönnetään, että ehdin lusikoida pari lusikallista rahkamössöä suuhuni ennenkuin tajusin, että on ihan turhaa syödä n.s välipalaa kun kaapista löytyi n.s kunnon ruokaa ja olin jo siinä vaiheessa päättänyt, että jättäisin hydrobicin väliin ja viettäisin iltani kotisohvalla. Pidin siis totaalisen lepopäivän (ellei työpäivän, sekä koiralenkkien aikana ottamiani askelia lasketa) ja menin ajoissa (kuten aina) nukkumaan ja nukuin kuin tukki.

Torstaiaamuna heräsin pirtsakkana kuin peipponen ja energiaa riitti (myös kiitos lounasövereiden) työpäivän jälkeen niin paljon, että läksin suoraan työpäivän jälkeen juoksemaan T:n hoitaessa Ronjan lenkityksen. Työpäivän jälkeen mietittävää tuntui olevan niin paljon, että pyyhälsin siinä mietiskellessäni 10 km ja palasin tyytyväisenä, mutta väsyneenä kotiin. Juoksu metsän keskellä on yksinkertaisuudessaan minulle halvinta ja parasta terapiaa, koska saan yksin hölkkäillessäni selvitettyä monen monta ajatussolmua ja voin (useimmiten) palata rauhallisena ja astetta "fiksumpana" kotiin. Jatkoin ajatuksieni purkua vielä kotona T:nkin kanssa koiraa rapsutellen, mutta suurimman turhautumisen onnistuin purkamaan pururadalla ja kotiin päästessäni olo oli parempi. Tässä kohtaa päästään hehkutus-hattara-postaukseni mustaan lampaaseen: lenkin jälkeinen syöminen. Hölköttelin siis eilen 10 km keskivauhtiin 5:55 klo 17-18 välisenä aikana ja edellisestä syömisestä, eli lounaasta (jolloin vedin tajuttoman kokoisen annoksen kanakeittoa) oli kulunut aikaa n 5,5 tuntia. Lenkin jälkeen minulla on harvoin heti nälkä ja juonkin yleensä pari isoa lasillista vettä ja joskus lisäksi pari desiä rasvatonta maitoa palautusjuomana. Eilen maito sai kuitenkin jäädä, enkä tuntenut nälkää moneen tuntiin - kunnes kello lähenteli 20 ja tajusin, etten ollut syönyt sitten lounaan. Äkkiä valmistin tattari-soijapala-sipuli-punajuuri-paistosta ja söin sen kera parin näkkärin ja raejuuston, 1/4 avokadon sekä auringonkukansiementen. Vatsaa kivisti ja kipristi kuin vietävää ja jouduin välillä puuskuttamaan oikein toden teolla, koska vatsaa kramppasi kuin pahemmassakin vatsataudissa. T katseli minua hölmistyneenä ja kysyin, onko järkeä syödä lisää jos noin kovin sattuu? Vastasin vaikerrellen, että nyt on vaan pakko tankata koska olen kuluttanut juostessani hemmetinmoisen määrän energiaa enkä palaudu, ellen syö. Yöllä makasin sitten jäätäviä vatsakramppien takia hereillä 2-5 ja olin hilkulla purskahtaa itkuun, koska vatsaan koski niin.

Olen ammentanut ravitsemusinfoa eri treenilehdistä, -kirjoista ja -blogeista ja vaikka tiedän mitä PITÄISI tai voisi syödä treenin jälkeen (jotta palautuisi mahdollisimman nopsaan ja hyvin) en mahda sille mitään, etten kertakaikkiaan tunne nälkää (juoksu)treenin jälkeen. Palautusjuomia en mielelläni sisällyttäisi ruokavaliooni, koska ne sisältävät kaikkea keinotekoista (joka aiheuttaa vatsanväänteitä ja ilmavaivoja kuin vietävä - erityisesti makeutusaineet) enkä koe tarvitsevani/haluavani sisällyttää niitä muutoin puhtaaseen ja down to earth kotiruokamaiseen ruokavaliooni. Löytyiskö keltään vinkkejä, mitä palutumista mahdollisimman hyvin tukevaa mutta kevyttä ravintoa voisi lenkin jälkeen tankata? Rakastan juoksemista, mutta tiedän että se lajina kuluttaa sen verta paljon energiaa, että minun - jonka paino ei missään nimessä saisi tippua lainkaan - olisi PAKKO kompensoida ne kuluttamani kalorit mahdollisimman tarkkaan (ja nopsaan suorituksen jälkeen, jottei pari seuraavaa päivää mene koomaillessa).

Ja sitä edeltävänä viikonloppuna käytiin Ronjan kanssa vanhempieni metsässä kävelemässä - pakollinen selfie sieltäkin ;)

Vatsakipujen lisäksi kävi eilen yksi toinenkin harmittava juttu: Ipe-iPhoneni uhkaa hajota. Jostain kumman syystä "päälle/pois"-nappula on ikään kuin jumiutunut, eikä sitä siis voi käyttää. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, etten voi lukita näyttöä, en "napata" näyttöä enkä myöskään sulkea puhelinta. T huomautti, etten myöskään voisi kytkeä puhelimeeni virtaa, mikäli se pääsisi sammumaan. Hittovie. Nyt siis elän kuin nuppineuloilla kävellen ja toivon, ettei puhelin a) sammu b) hajoa piakkoin, koska olen kuluneiden viikkojen aikana saanut niin paljon laskuja maksettavaksi, ettei lompakko nyt oikein antaisi myöden pari-kolmesataa euriinia uutta kännykkää  varten. Onko se joku karman laki, että puhelin tai joku muu elintärkeä kapistus (kuten pyykinpesukone) hajoaa juuri silloin kun sen EI pitäisi hajota?


"irti" on edelleen hankala käsky kun toisessa päässä on suosikkilelu - kuten kuvasta näkyy

Sellaisia kuulumisia täältä sohvanpohjalta. Kivaa perjantaita sinne :)

2 kommentarer:

  1. Heippa Jossu! :) Tää oli kiva postaus! Mä tykkään myös lukea tällaisia arkipostauksia, ei aina kaiken tarvitse olla niin viimeisen päälle mietittyä jne. Mutta hei niihin palautumisruokiin…Sun pitää kyllä jotain saada suuhun asap heti lenkin jälkeen :) Tiedän tunteen, kun ei oikein maistu mikään. Mulla on se sama varsinkin tosi pitkien lenkkien jälkeen, mutta silloin, jos koskaan se syöminen ja juominen on palautumisen kannalta tosi tärkeätä. Mun ehdotuksia olisi smoothiet, banaani+maapähkinä/mantelivoi, riisikakku avokadotahnalla tai joku juotava jogurtti! :) Oisko niistä mikään sulle sopiva? :) Kivaa viikonloppua ja Ronjalle rapsutuksia! :)

    SvaraRadera
  2. Wow that was strange. I just wrote an very long comment but after I clicked
    submit my comment didn't show up. Grrrr...

    well I'm not writing all that over again. Anyhow, just wanted to say superb blog!



    Feel free to visit my weblog :: minuman berenergi aman

    SvaraRadera

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3