tisdag 20 januari 2015

Epätoivoon ei saa vaipua, eikä luovuttaa saa - ei pikku-Myykään niin tekisi!

Vihdoinkin mä tein sen: maailman täydellisimmän pikku-Myy-nutturan! Ohje on yksinkertainen: pää alaspäin, pari päivää sitten pesty tukka, hiuspuuteria tyveen rasvaaa imemään ja suihk-suihk  Balmainin suolasuihketta latvoihin - et avot! Täydellinen nuttura is done! Lopuksi voi halutessaan suihkia vähän hiuslakkaa loppusilaukseksi.




Oh, olisipa elämä noin helppoa: sen kun vaan suihk-suihk ja kaikki on täydellistä. Välillä oikein pelottaa kun huomaa, että alkaa sujumaan hyvin, koska se usein enteilee sitä, että asiat kääntyvät päälaelleen mukkelimakkelis. Toisaalta ei voi kokoaikaa voivotella ja elää mitä jos-maailmassa, vaan pitää uskaltaa tuuriin ja siihen, että kaikki vielä kääntyy parhain päin. Pahinta on kuitenkin epätietoisuus ja se, ettet voi vaikuttaa asioiden kulkuun mitenkään; voit vain odottaa muiden tuomioita ja ratkaisuja. Positiivinen ajattelutapa pelastaa monelta unettomalta yöltä ja (turhalta) päänvaivalta, eivätkä ne omat vaivat muiden ongelmiin joihin törmään esim. päivittäin terveyskeskuksessa työskennellessäni verrattuina sitten niin ylitsepääsemättömiä olekaan. Viimeiseksi mainittu on karu fakta (tai noh, toisaalta parempi niin) mutten toisaalta aina jaksa ajatella, etteivätkö omat ongelmat saisi omasta mielestä tuntua hankalilta ja etteikö niistä saisi valittaa; totta hemmetissä minua saa harmittaa ja vaikka ihan ääneenkin, jos kaadan aamukahvini syliin tai potilas haukkuu minut lyttyyn, vaikken organisaation säädöksille mitään mahda, vaikka samaan aikaan joku Afrikassa näkee nälkää. Enkö? Välillä itse ainakin otan täyden vapauden siihen, koska ongelmani juuri siinä hetkessä tuntuu minusta, noh, ongelmalta ja suurelta sellaiselta. Toki pitää välillä miettiä missä yhteydessä tai kenen kanssa niitä harmituksiaan latelee ilmaan ja ääneen, mutta olen sitä mieltä että valittaminen vain yksinkertaisesti kuuluu ihmisen perusoikeuksiin. Turhasta ei saa valittaa, mutta syystä saa - helppoa kuin heinän teko. Tai sitten ei, koska kuka sen määrittelee koska oikeus valittaa sitten on? Nojoo whatever, ehkä tajusitte pointtini? Että välillä pitää saada marmattaa lähes syyttä, jos se tuntuu itsestä aiheelliselta tuntematta morkkista? Jep, näin se menee.

hitto tätä virneilyä, mutta hammasrautoineni en vaan suostu hymyilemään leveästi. Pääsisipä jo näistä pian eroon..
farkut Gina Tricot paita Tommy Hilfiger huivi Burberry kengät Rieker

Asiasta nyt sen kummemmin vielä marmattamatta tai asiaa avaamatta, täytyy minun vain yrittää pitää pää pystyssä ja toivoa yllä. Niin kauan kun on uskoa, on toivoa, enkä minä t-o-d-e-l-l-a-k-a-a-n ole se, joka ensihädässä on luovuttamassa. Välillä saatan kaatua, jopa itkeä, mutta luovuttamaan en suostu, ennenkuin lopullisia päätöksiä on tehty.

Huh, syvällistä, mutta välillä niin aiheellista. Tämä päivä ei ehkä ole ollut se kaikkein paras, mutta ehkäpä huominen - tai jo tämä ilta - tuo mukanaan valoa tähänkin risukasaan. Pävän opetus voisi olla: niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan. Oih, olen täysin unohtanut rakkauteni sanalaskuihin btw.. Pitänee googlata pari hyvää varastoon ;)

Mitäs sun (tikka-)tiistaihin? ;)

2 kommentarer:

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3