Feikki vai aito, kumpaa suosit? osa 2/2

Edellinen, eli eilen postaamani kirjoitus koskien kulutustapoja ja -tottumuksiani ja merkkivaatteita ja -tavaroita jäi puolitiehen (huomasin sen itse asiassa myöhemmin illalla lueskellessani tekstiä läpi) joten ajattelin jatkaa sitä nyt hieman vielä.

Ennen ostin siis merkkivaatteita, joita koristi mahdollisimman suuri ja näkyvä logo. Ei sillä niin väliä, vaikkei väri tai malli täysin vastannut haaveitani, kunhan logo paistoi vähintään parin metrin päähän ja kertoi näkijöille, että tältä neidiltä löytyi a) fyrkkaa hankkia kalliita merkkikuteita, b) tyylitajua hankkia niin hienon merkkisiä kuteita. Useinhan laatu ja hinta kulkevat käsi kädessä, eli saatoin kyllä kotiuttaa kalliilla myös laadukkaita tuotteita, mutta oliko siinä sitten järkeä, että ostin kallista ja hyvää jos en siitä pitänyt? Noei, aivan.

Nykyään ostan mielelläni laatua ja se maksaa. Kuten edellisessä postauksessa paljastin, olen tarjoushaukkana onnistunut löytämään todella laadukkaita tuotteita huomattavasti huokeampaan hintaan kuin jos hakisin se suoraan kaupasta Uutuus-hyllystä ja olen tästä ylpeä. Vaikka kirppistely ja kierrättäminen nykyään on jo hyväksytympää kuin aiemmin, häpeää moni edelleen kertoa, että on ostanut kalliin merkkituotteen Facebook-kirpparilta tai kaverin kaimalta. Viitseliäisyyttähän kirppistely ja käytetyn osto vaatii, koska kokoajan täytyy käydä kurkkimassa (netti)kirppisten tarjontaa ja olla aktiivinen somettaja. Helpommalla, mutta kalliimmalla pääsee talsimalla lähimpään myymälään ja nappaamaan tuote hyllystä, mutta vastakohtaisesti kun kyttäät viikko toisensa perään nettikirpparia ja ehdit ensimmäisenä painaa "osta" tai "varaa"-nappia.. Aiai, on siinä sitä jotakin taikaa ;) Toki harmittaa ja kismittää suoraan sanottuna aivan riivatusti kun himoitsemasi jymy-löytö onkin jo myyty (ja myyjä ilmoittaa vain unohtaneensa ilmoistuksensa nettiin.. gaah!!), mutta siinä ei auta muu kuin jatkaa etsintöjä sinnikkäästi. Useimmiten vastaava tuote tulee ennemmin tai myöhemmin myyntiin ja sitä odotellessa jännitys pysyy mukavasti yllä ;) Kuten isäni totesi uuden auton ostettuaan: äh, onpa tylsää. Nyt kun mulla tää uusi auto on, en saa enää kyttäillä potentiaalisia ehdokkaita". Ja tottahan se on, koska siinä hetkessä kun sen himoitsemasi tuotteen saat, kaikki jännitys ja kutkutus jota sitä metsästäessäsi olet kokenut, katoaa. Siinä se tavara sitten vain nököttää vieressäsi. Ainakin kalliimpia hankintoja kannattaa siksi harkita tarkkaan etukäteen, jottei sitten tuotteen saatuaan käy niin, ettei se enää niin erikoiselta tunnukaan, eikä se tuo niin paljoa iloa elämääsi kuin olit unelmoinut. Tämän takia suosittelenkin käytettynä ostamista: ehdit miettiä rauhassa, tarvitsetko tavaraa tosiaan ja jos päädyt sen hankkimaan ja löytämään, saat sen toivon mukaan halvemmalla kuin kaupasta haettuna. Winwin siis ;)

Mutta siis joo, takaisin aiheeseen. Nykyään ostan mieluummin laatua ja syynään tarkkaan esim. neuleiden materiaalit. Akryyli kutittaa pahasti ihoa ja kutistuu usein pesussa ja nyppyyntyy alta aikayksikön verrattuna merinovillaan tai cashmere-seokseen. Perusteeppareita ja -toppeja en osta kymppiä kalliimmalla, koska ne ovat lähinnä ihoa ja kuluvat neuletta huomattavasti nopeammin, mutta niistä löytää nykyään onneksi hyviä halvalla, esim. Gina Tricotista ja henkkiksestä. Urheilukamoissa tärkeintä on istuvuus, sekä tekninen materiaali: juostessa ja hikoillessa puuvilla ja hankaavat saumat haittaavat suoritusta ja tekevät treenistä jopa vastenmielistä. Pari lenkkiä perustopissa heittäneenä olen luvannut itselleni, etten KOSKAAN enää lähde lenkille puuvillaisessa topissa: vaikka jalat ja juoksu kulkisivat, hankaavat saumat ja ihoa vasten kylmettynyt puuvilla pilaavat lenkin täysin ja ärsyttävät. Muistan eräänkin lenkin viime kesänä, jolloin arvoin, heittäisinkö topin kesken lenkkiä pusikkoon ja juoksisin pelkissä Shock Absorbereissa, mutta koska kotimatka kulkisi pitkin taajama-aluetta, en kehdannut vaan jatkoin hikoilua topissani. Lopputuloksena oli rikkinäiset kainalot ja kyöpääntynyt mieli.

Tämän teepparin ostin logon takia. Tosiasiassa se ei edes istunut minulle ja myin sen parin käyttökerran jälkeen.

Nämäkin Uggit ovat ostovaiheessa suorastaan sikahintaiset, mutta ovat ne sitten suht aktiivisesta käytöstä huolimatta edelleen hyväkuntoiset ja lämpöiset jalassa :)

Sama satsaan laatuun-ajattelu jatkuu kenkien suhteen, joihin panostan mielelläni hieman enemmän, jotta saan kestävät, hyvännäköiset ja tukevat kengät. Ainoa poikkeus on kesätennarit, joilla ei käyskennellä muutoin kuin korkeintaan parin sadan metrin matkat biitsille, lähikauppaan tai parkkikselta sisälle töihin. Nahka kestää huollettuna tekonahkaa pidempään ja paremman näköisenä, mutta sekin vaatii käyttäjältään hieman viitseliäisyyttä - aivan kuten nettikirppisten kyttäily!

trrenivaatteissa tärkeintä on istuvuus, tekninen materiaali sekä ulkonäkö ;)

Kotimaisuus on minulle tärkeää ja ihailen monen suomalaissuunnitelijan töitä, mutta häpeäkseni voin myöntää, etten omista (tietääkseni) yhtäkään suomalaisittain suunniteltua vaatekappaletta. Haaveilen silti Katri Niskasen juhlamekosta, Minna Parikan kaninkorva-kengistä, sekä Samujin tyylikkäästä villakangastakista, sekä neuleesta - Lumin i-h-a-n-i-a nahkalaukkuja unohtamatta! Halpisrytkyt pyrin tänä päivänä jättämään oman onnensa nojaan kauppoihin (perustoppeja ja -teeppareita siis lukuunottamatta), koska niiden kulutus ei mielestäni ole liioin kestävää luonnon eikä lompakonkaan osalta. Mielestäni jokainen kaupasta kotiin kiikutettu ostos on selvä vastaus kuluttajilta valmistajille: kysyntä lisää tarjontaa. Ostamalla käytettyä, ei uutta tarvitse valmistaa, eikä ylitarjontaa ja turhaa jätettä synny (nojoo, tämä on kaunis ajatus joka tuskin tulee pätemään vielä vuosisataankaan, mutta jokainen askel sitä kohti on parmempi kuin ei mitään) :) Vastarannan kiiski toki saattaisi tokaista tuohon, että ostamalla halpista ja rytkyä, taataan edes JOLLEKIN kehityysmaan asukille työtä ja mahdollisuus ansaita ja elättää perheensä, mutta aion nyt jättää asian tähän.