söndag 1 mars 2015

Pakkomielle - noloa, huolestuttavaa vai ihan normia?

Mulla on pakkomielle. Uusi sellainen, koska nyt ei ole kyse mistään mikä liittyisi terveyteen, eli liikuntaan, raittiiseen ilmaan tai freesiin ruokaan. Ehhei, nyt on kyse jostain todella pinnallisesta. Kyse on trenssistä - eikä mistä tahansa trenssistä, vaan THE trenchistä. Burberrystä.

Kuva Buberry.comista. Prorsum ja Brit-malliston trenssit ovat huikeita!

Kuten olen jo tässä aiemmin kertonut olen huomannut haluavani ja panostavani mieluummin vähän suuremman summan kerralla laadukkaaseen vaatteeseen, laukkuun tai kenkiin, kuin monta erillistä kymppiä sekundalaatuiseen, joka ei sitten kestä paria käyttökertaa (jos sitäkään!) enempää. Kaikki alkoi ensimmäisestä astetta hintavammasta ostoksestani, eli MiuMiun Bow bag-laukusta, jonka ostin second handina. Uutena laukku olisi verottanut lompakosta reilu tonnin, mutta itse sain sen erittäin hyvään hintaan ja totesin myyjälle, etten välttämättä edes "uskaltaisi" ostaa laukkua uutena, koska pelkäisin käyttää sitä sen pelossa, että laukku menisi piloille. Nyt kun laukku oli jo valmiiksi patinoitunut, nahka hieman naarmuuntunut ja pehmentynyt, ei sitä samalla tavalla pelännyt käyttää ja pitää luontevana osana arkeaan.

MiuMiu Bow bag ja Clarksin saappaat. Koiran vesikuppi Mustista ja Mirristä ;)

Olen siinä mielessä pihi (ja isälleni sukua ;)), että ostaessani jotain uutta varjelen sitä tarkoin enkä välttämättä käytä sitä lainkaan niin paljon kuin olin ajatellut, koska haluan suojella hankintaani. Pöllöähän tuo on, koska tavarat on ehdottomasti tehty käytettäviksi! Mutta ainakin minun tuloillani ei niitä hintavimpia hankintoja tuosta noin vain tehdä, vaan päinvastoin investointia harkitaan tarkkaan, pennejä pyöritellään ja tehdään ties minkälaisia listoja puolesta ja vastaan, ennenkun Visaa vingutetaan. Kun iso summa rahaa (eli tuntuva osa palkasta) on sitten investoitu, ei sitä niin vain altisteta Suomen suloiselle säävaihtelulle, kulumiselle tai muulle, joka saattaisi aiheuttaa peruuttamattomia jälkiä.

Bow bag-laukku siis opetti minulle sen, että second hand on minulle se paras ja järkevin hankinta: saan laadukkaan tavaran, jota sitten uskallan käyttää surutta ilman pilaamisen pelkäämistä uutta halvemmalla. Win-win siis kaikin puolin. Second handissa on vain yksi huono puoli: hyvän löytäminen. Kirppareilla pyörii jos minkälaista tavaraa ja hyvää vastinetta rahoilleen voi välillä olla hankala löytää ja tarkkana saa olla, ettei tule huijatuksia. Harmittavan paljon feikkiä kaupataan aitona ja ihmisiltä huijataan (suuriakin) rahoja. Tämän vuoksi olen todella varovainen netin kautta ostaessani ja suosin mielelläni netin kautta jotain hankkiessani noutoa sekä maksua paikan päällä tai käsirahaa ja loppusummaa tilisiirtona. Huutiksessa ja eBayssa voi onneksi päätellä jonkin verran myyjän luotettavuudesta kiitos arvosanojen ja aiemmin käytyjen kauppojen. Itse ainakin luotan hyvinkin paljon toisten ostajien sanaan ja kokemuksiin enkä esim. harkitsekaan kauppoja sellaisen myyjän kanssa, joka on saanut muilta huonoa palautetta.


Mutta takaisin siihen tämän hetkiseen himotsemaani kohteeseen: trenssiin, tuohon ajattomaan klassikkoon. Omistettuani monen monta trenssiä aina henkkiksistä Espritteihin olen ajatellut hankkia oikesti laadukkaan ja kestävän takin. Saman olen tehnyt aiemmin jo nahkasaappaiden (Clarksin mustat nahkasaappaat ovat edelleen käytössä lähes päivittäin suurimpien lumien sulettua ja ovat siistit ja hyvät, vaikken niitä kovin hyvin ole - noloa kyllä - hoitanut), huivien (Acnen Canadan hankittuani paluuta halpiksiin ei ole!) ja laukkujen kanssa. Sanoessani (into)himon kohde, tarkoitan sitä todella, koska tällä hetkellä ei minulla tunnu muuta päässä pyörivän kuin takki. Päivitän nettikirppareita tuon tuosta eläen toivossa, että joku pian laittaisi myyntiin sen himoitsemani takin juuri minun koossani ja boom! Painaisin "osta"-nappia, kirjoittaisin AV ja YV laitettu tai whatever, mutta saisin takin itselleni. Toki tässä jahtaamisessa ja kyttäämisessä on tietty viehätyksensä - onhan se jännää - mutta toisaalta on hermoja raastavaa päivitellä noita kirppareita ja todeta kerta toisensa jälkeen, ettei sitä täydellistä ja minun kokoistani takkia tule eikä näy tai sitten joku on ehtinyt napata sen nenäni edestä. Toki uuden saisi tilattua Burberrylta tai Nordstromilta suoraan, mutta koska hinnat ovat noh.. aika hurjia, ei se omalla kohdallani ole vaihtoehto.


Mietin tässä aika ajoin kirppareita kyttäillessäni onko tässä oikeastaan MITÄÄN järkeä: tuhlata näin paljon aikaa ja energiaa takin etsimiseen, mutta päädyin jo siihen lopputulokseen, että kai tämä on minun vastineeni juoksulle; nyt kun en polven takia saa tuhlata energiaani lenkkipoluilla, pitää minun nähtävästi kuluttaa sitä toisaalla ;)

EDIT: Nyt mies tuli ja sanoi, että beige olisi enemmän minun väriseni. Ääh!! Olisihan se beige keväisempi.. Mitä mieltä?

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3