onsdag 6 maj 2015

Tauko ja ikävä, parisuhteen pelastus

Heipparallaa ja mitä (ainakin toistaiseksi) aurinkoisinta keskiviikkoa! :) (meinasin btw hehkuttaa torstaita, mutta se johtuu siitä, että minulla on päivät aivan sekaisin kun tein sunnuntaina ylimääräisen vuoron päivystyksessä) Ajattelin kerrankin kirjoitella ihan kuulumisia vaan ja jättää niin urheilut kuin syömisetkin pois agendalta. Elämään kun kuuluu niin paljon muutakin, enkä halua antaa moista kuvaa itsestäni, että koko elämäni olisi pelkkää juoksua, henkistä kasvua ja stressaamista milloin syömisistä, milloin liikkumattomuudesta tai puuttuvista lihaksista. Olen perusluonteeltani iloinen ihminen, enkä halua vaikuttaa vinkuiitalta, joka ei näe missään mitään hyvää tai jonka elämässä kaikki on päin prinkkalaa. Päinvastoin: elämässäni ja arjessani on paljonkin hyvää, jota vain perisuomalaisena harvemmin hehkutan (tai muistan sitä arvostaa) ;)

Vappu sujui meillä hyvinkin rauhallisesti: torstaina lähdimme iltakäynnille töiden jälkeen mökille. Grillattiin, totesin etten tykkää makkarasta, saunottiin, heitin talviturkinkin (kuinka fiksu veto minulta, joka palelen kokoajan :D) ja tultiin illaksi kotiin nukkumaan. Vappuaattona mies lähti töihin ja jäimme Ronjan kanssa viettämään laatuaikaa kaksisteen kotiin. Roikuin koneella, söin ja lenkkeilin, söin ja kävin kahvakuulassa ja innostuin jopa siivoamaan ja järjestelemään kämppää ja totesin, että tehtävää täytyy kehitellä, ettei aika käy pitkäksi ja yksinäisyys ala painaa. Toisaalta on pakko myöntää, ettei tuo yksinolo tuntunut lainkaan pahalta - päinvastoin voin myöntää nauttineeni täysin rinnoin siitä, että sain koko päivän möllöttää ja tehdä juuri sitä mitä mieli teki. Vaikka T on esimerkillinen avopuoliso siinä, ettei hänen seurassaan tarvitse jännittää ja voin tehdä juuri sitä mitä haluan ja jopa sanoa, että hei älä nyt juttele minulle tai anna minun olla hetki yksinäni makkarissa, ilman että hän pahastuu, on sitä yksin ollessaan täysin eri lailla rentoutunut kuin toisen ollessa kotona - vaikka hän nimenomaan ei "häiritsisi" minua. Illan pimetessä ja nukkumaanmenoajan lähestyessä pieni yksinäisyyden poikanen hiipi mieleeni, mutta sysäsin sen sivuun, toivotin Ronjalle hyvät yöt ja laitoin tulpat korviini, jotten heräisi ulkoa tuleviin ääniin tai koiran kuorsaukseen. Nukahdin yllättävän hyvin vaikkei toinen siinä kyljessä tuntunutkaan ja heräsin aamulla kuin uutena ihmisenä.

T aloitti tosiaan nyt vapusta lähtien vuorotyöt, eli on joko puolikkaan tai kokonaisen vuorokauden poissa kotoa ja vuorotellen on sitten pari päivää kotona. Kun itse toistaiseksi vielä olen töissä toimistoaikaan eli arkisin 8-16 tarkoittaa tuo uudistus lähinnä sitä, ettemme viikonloppuja enää yhdessä vietä, emme syö yhdessä aamupalaa kuin parina aamuna viikossa emmekä hengaile yhtä paljon yhdessä kuin tähän asti. Siirtyessäni itsekin vuorotöiden pariin alamme todennäköiesti, työvuorojeni mukaan, sekoittamaan pakkaa yhä enemmän ja vuoroistani riippuen joko tapaamme yhä harvemmin tai vaihtoehtoisesti useammin kuin nyt. Uudet aikataulut vaativat hieman järjestelyitä lähinnä Ronjaa koskien ja mietin nyt mitä tehdä, jos itse menen iltavuoroon ja T on vuorostaan työvuorossa ja paikalla joko aamulla klo 8 tai illalla klo 20 - Ronja kun on tottunut syömään kaksi kertaa päivässä, eli aamulla ja töistä tultuamme n klo 17. Monet syöttävät koiransa vain kerran päivässä, mutta itse en oikein ole osannut päättää kumpi sitten olisi parempi: aamulla lenkin jälkeen, jolloin koira on koko päivän yksinään ja kerää energiaa tavallaan turhaan, vaiko illalla ennen nukkumaanmenoa, jolloin sama homma toistuu. Mites te muut koiranomistajat teette?

Sanoinkin T:lle eilen kun maattiin (ekaa kertaa sitten la-su yön!) vierekkäin sängyssä illalla, että uskon, että tämä vuorotyö ja muuttuneet aikataulut, jonka takia vietämme vähemmän aikaa yhdessä, tekevät suhteellemme hyvää. Olemme viettäneet suhteen alkuajoista lähtien paljon aikaa yhdessä, etenkin viime kesänä kun olin aika huonossa jamassa enkä pystynyt kotoa juuri muualle liikkumaan lähteä, ja nyt kun vointini on parantunut ja olen "itsenäistynyt", olen ajoittain jopa ahdistunut kun tuntuu, että olemme kokoajan yhdessä. Parisuhteessa olen aiemmin aina ollut se enemmän läheisyyttä ja yhdessäoloa kaipaava osapuoli ja siksi olen hämmästynyt itsekin kun olen nykyisessä suhteessa saanut huomata, että roolit ovat vaihtuneet ja että minä pikemminkin olen se joka ilmoittaa, että hei lähdenpäs tästä lenkille - ethän tule mukaan? - tai hei, voisitko lähteä vaikka lenkille, että saisin olla hetken yksin kotona? Haha, kuulostaa aika rajulta näin kirjoitettuna, mutta tiedättehän sen tunteen kun toisen läsnäolokin ahdistaa ja kerta kaikkiaan vaan haluaa olla yksin kotona ja juoda suoraan maitotölkistä, käydä vessassa ovi auki ja katsoa telkkarista leivontaohjelmia maratonina ja nauttia olostaan? Kaikki me olemme suhteissa (ja erillämme) erilaisia ja minä nähtävästi olen muokkautunut siksi, joka tarvitsee yksinoloa (koiran seurassa) jotta pysyn mukavana suhteessa ja (avo)puolisona. Jollen saa viettää tarpeeksi omaa aikaa ja saa tilaa "hengittää", suorastaan ahdistun kun T tulee lähelle ja osaan olla hävettävän kylmäkin. T nauraa usein kun selittelen ihan nolona, että hei anteeksi nyt kun en ole yhtä hellyydenkipeä kuin sinä ja toteaa, että ei se haittaa, mä köllin tässä vieressä kuitenkin mutten vaadi, että sä mua kokoajan silittelet ja rakastat kuin lapsi pääsiäismunaa. Vastaavasti huomaan, että nyt kun pari yötä ja päivää ehti mennä niin, ettemme tavanneet, oli ikävä jo ehtinyt tulla ja tänään aamulla kun kello soi 5:30 ja T lähti keikkaduuniin Hyvinkäälle minua suorastaan harmitti kun en hänen noustessaan ehtinyt moiskauttaa jo pusua ja antaa isoa halia. Nousinpa sitten ylös itse perässä ylös ja pussailtiin pitkästä aikaa oikein kunnolla jo heti aamusta.


Eli mitä opimme? Erossa olo ja sen mukanaan tuoma ikävä tekee suhteelle hyvää. Ja kun toinen (tai jopa molemmat!) tekevät vuorotyötä, merkitsee se ilta- ja pyhälisiä, eli askeleen lähemmäs timanttia ;) hihii.

Kivaa keskiviikkoiltaa kaikille!

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3