Viikonlopun parhaat

Kun aurinko vihdoinkin on alkanut pilkahdella tähänkin rojukasaan, olen alkanut näkemään asioita myös siltä valoisammalta puolelta. Postausideoitakin olen putkautellut mieleeni kuin kana munia, mutta kuvamateriaalin ollessa varsinaista pikselimössöä (kuten nyt kaikilla, jotka kuvaavat automaatti-asetuksilla sisällä auringon jo laskeuduttua), en ole malttanut istuutua koneen ääreen ja kirjoittaa. Toki tekstejä voisi julkaista kuvittakin, mutta blogeissa olennainen osa on mielestäni kuvat - ehdottomasti.

Päädynpä sen sijaan näin iltamyöhäisellä listaamaan teille viikonloppuni/viime päivieni kohokohtia ja parhaita osuuksia. Positiivinen ajattelutapa pelastaa monelta pahalta mieleltä ja murheelta, mutta minä ainakin temperamenttisena naisena en malta aina olla kovin iloinen, harmoninen ja "kyllä se siitä, askel kerrallaan"-ajattelutavan omaava nainen. Kun minua surettaa, niin puren hammasta ja tirautan kyyneleen. Kun olen iloinen, pompin ylös-alas-ees-taas. Kun jokin ärsyttää minua, papatan siitä kuin papupata ja poljen maata. Oh yes, I do. Olen ihminen joka tuntee suuresti. Enkä epäröi peitellä tunteitani.

Viime päivinä..

- huimaus on pikkuhiljaa hellittänyt, eikä minua enää okseta (ainakaan yhtä paljoa kuin alkuviikosta)

- Ronja-koira on ollut mitä mainioin pusu-masiina ja kuntoutuskaverini ja ollut jotenkin turvanani kävellessä: kun huimauskohtaus tulee, olen kiinnittänyt kaiken huomioni koiraan jotten tuntisi pyöritystä. Koiran kanssa kävellessä tahti on vaihteleva, mutta alkulenkistä nuuskutteleva ja verkkainen ja se on sopinut minun huimaukselleni vallan mainiosti. Huimaus on jotenkin helpottanut kun kroppa on ensin tottunut liikkeeseen

- youtubesta löytyy mitä mahtavimpia jooga- ja venyttelypätkiä, joita olen koittanut tehdä ja uskon niiden olevan osasyy huimauksen helpotukseen

- postiluukusta tipahti hääkutsu!

- T:n paras kaveri, minullekin niin korvaamattoman rakkaaksi muodustunut V kävi eilen kahvittelemassa. On se loisto setä - enkä usko että koira on ainoa, joka on sitä mieltä ;) Minkälainen rikkaus onkaan sellainen ihminen, jolle kehtaa sanoa ja näyttää juuri sitä mitä on, eikä mitään tarvitse esittää tai hävetä? Toivottavasti V tajuaa sen itse, kuinka rakas hän meidän pikku-perheelle on

- Hirvenlihakeitto ja omenakaurapaistos, jota äiti oli tehnyt. Too good to be true.. Osaisinpa itsekin tehdä yhtä hyvää

- kämppä on vihdoin siivottu ihan kunnollisesti ja pölytkin pyyhitty! Luoja ties koska tämä kämppä viimeksi on nähnyt pölyhuiskaa.. Aikaa on kulutettu niin moneen muhuun asiaan.

- eilisillan keskustelu miehen kanssa suhteestamme. Ei lisättävää, mutta tässä ja nyt on hyvä olla

- Olen pohtinyt, pähkäillyt ja miettinyt kuka olen, mitä haluan olla. Ja toteuttanut jopa sellaista, jota en koskaan olisi uskonut pystyväni tekemään: liikkunut hissunkissun kävellen vain, venyytellyt, venyytellyt ja venyytellyt ja ottanut lungisti sohvalla. Ihan oikeasti MINÄ!? 

- ..makoiltuani paikoillani olen myös tajunnut, miten tärkeä ja rakas liike, liikkeellä olo ja raitis ilma minulle on. Ilman sitä en ole mitään - vajaa versio itsestäni vain. Mutta miten hyvältä onkaan tuntunut kävellä rauhassa koiran kanssa, itseään pakottamatta lain? Laittoman hyvältä. Tähän voisi tottua. Tähän aion tottua. Niin monta vuotta olen liikkunut itseäni patistaen, pakottaen koska niin "kuuluu tehdä" ja täytyy olla tavoitteita, jotta voi kehittyä. Miksi täytyisi kehittyä? Eikö voi vain olla tyytyväinen?

Tulipa hyvä mieli kun muisteli päivien kulua näin sunnuntai-iltana :) Tästä sen näkee, ettei se ilo kovin suurista asioista ole kiinni eikä sen tarvitse maksaa mitään! I love me-messuille olisin mielinyt, mutten uskaltanut ottaa riskiä ja lähteä väentungokseen kun jo lähi-S-marketissa minua vieläkin huimaa ja ahdistaa, jos valot heijastavat lattiasta. Ensi vuonna sitten :)

Mitäs sun viikonloppuun kuului?