söndag 15 november 2015

Viikonlopun kuulumisia

Heippa vaan kaikki ja sunnuntai-iltaa! Istun tässä sohvalla kynttilöiden (ja pienen jalkalampun) valaistuksessa, kuuntelen Spotifyistä chillausmusiikkia (suosittelen lämpimästi kokeilemaan Spotifyin omia tunnelma-listoja; minut ne ainakin ovat yllättäneet todella positiivisesti!), nautin salaa siitä että voin kuunnella soulia ja jazzia (T kun ei siitä järin perusta) kun olen koiran kanssa kaksin ja kuuntelen pulputtavaa Moccamasteria. Kämpässä vallitsee rauha ja rauhallisuus - kerrankin. (kaksi sekuntia tämän kirjoitettuani onnisutin tiputtamaan tummanvihreätä - onneksi sentään muodikasta - kynsilakkaa olkkarin matolle. Se siitä seesteisyydestä :'D)

Vapaapäivän ehdoton herkku on aamupuuro: tässä (luomu) kaurapuuro, jossa 1 valkuainen, mustaherukoita, päärynää, cashewpähkinöitä ja kaakaonibsejä. Kylkeen Taika-kupillinen kahvia maitovaahdolla :)

Olen saanut viettää vapaata viikonloppua ja se osui kyllä todella hyvään saumaan, koska vaihtelevien aamu-ilta-aamu-vuorojen jälkeen olin perjantaina aika valmista kaurapuuroa ja skippasin jopa lukion jubileebileet, joihin olin ennakkoon ilmoittautunut, ja menin nukkumaan kymmeneltä. Vetäisinkin pitkästä aikaa putkeen 10h yöunet ja heräsin kuin uudesti syntyneenä lauantaiaamuna. Mielessä taisi käydä vakio "mitä hittoa äsken tapahtui?"-ajatus kun totesin nukkuneeni tukkina 10h, mutta nappasinkin Ronjan kainaloon ja nautin siitä, että meillä olisi KOKO viikonloppu edessämme ja tunsin oloni pirteäksi mitä en koko menneenä viikkona ollut tehnyt kertaakaan :D En muista, että harmaa syyssää olisi vaikuttanut voimavaroihini yhtä paljon kuin tänä syksynä, mutta kun noudattaa epäsäännöllisia työaikoja eikä aurinkoa (tai edes jotain sinnepäin) näe kertaakaan koko viikon aikana (paitsi ikkunasta töiden lomassa) on olo aika nuutunut kokoajan, eikä energiaa tehdä mitään erikoista tunnu olevan. Pian tähän tulee onneksi muutos, joten olen nyt päättänyt olemaan stressaamatta sen asian tiimoilta. Ja tuleehan se kesäkin sieltä parin kuukauden päästä aurinkoineen ;)

Lauantaina tosiaan nautittiin rauhassa aamupalaa pitkän aamulenkin jälkeen, möllötettiin hetki telkkarin edessä ja suunnattiin sitten muiden "normaalien" (eli ei-vuorotyötä-tekevien) tapaan Jumboon. Ehdin vielä kehuskella miehelle, että onneksi mitkään jouluavajaiset ei vielä ole olleet, joten porukkaa ei ehkä olisi NIIN paljon. Noh.. Arvaattehan vaan miten meidän naamat venähti kun asteltiin parkkihallista kauppakeskuksen puolelle ja edessämme seisoi monen metrin korkuinen plakaatti "Jouluavajaiset 14.11" ja mainostettiin piparkakkujen koristelua, karusellia ja tietty pukkia.. HETKEN taisin manata, koska ahdistun helposti suurissa ihmismassoissa ja rullaportaita noustessamme näin jo sen järkyttävän ihmismäärän, joka käytävillä vilisi. Ei auttanut muu, kuin lähteä kohti Stockmannia, keskittyä hengittämiseen (ja välttämään yhteentörmäyksiä) ja toivoa, ettei Stockalla olisi miljoonasti porukkaa. Jälleen kerran saimme ihmetellä T:n kanssa, miten töykeitä ja röyhkeitä muutoin niin hiljaiset ja takaisinvetäytyneet suomalaiset osaavat olla: tuli olkapäätä, kyynärpäätä, hyvä ettei nyrkkiäkin ja lastenvaunuja ja ostoskärryjä joka puolelta, eikä kertaakaan osuman tullessa kuulunut yksikään "anteeksi" - mulkaisuja vain, että "hittoako sinä siinä?". Tuntuu pahalta, että ihmiset ovat noin stressaantuneita vapaapäivinään. Liekö sitten joulustressi jo iskenyt ihmisiin, mutta taisimme olla aika turistien näköisiä miehen kanssa kun kuljimme lupsakasti seesteiset ilmeet naamoille Jumbon käytävillä, emme lähteneet mukaan extremekävely-vauhtiin muiden kanssa, emme tyrkkineet toisia kylkiin emmekä rynnineet ketään kumoon vain jotta "ehtisimme saamaan sen viimeisen tuotteen koko maailmasta". Liekö syynä se, että meille yhteisen vapaat viikonloput ovat niin kortilla, ettei niiden koittaessa KEHTAA stressata? Ainakin uskon, että osaamme vuorotyöläisinä arvostaa vapaita viikonloppuja ihan toisella tapaa, kuin toimistotyöaikoja noudattavat, joille jokainen viikonloppu (ja pyhä) on vapaa.

Jumbosta tarttui mukaan T:n minulle synttärilahjaksi lupaama Tempurin tyyny Stockalta, Bluetooth-kaiuttimet olkkariin Clas Ohlsonilta, sukkia Lindexiltä (kukalie sukkamonsteri on kähveltänyt kaikki mun sukkani?), alusvaatteita Henkkiksestä ja vähän ruokatarvikkeita, sekä astetta vaaleampi meikkivoide Prismasta. Aika perussettiä, mutta kivaa oli käydä ja tehdä jotain niinkin "normaalia" kuni ostoskeskuksessa lauantaina. Todettiin kyllä kumpikin autolle kävellessämme, että kivaa oli käydä, mutta ettemme kumpikaan haluaisi viettää jokaikistä viikonloppua tuolla tavalla: ostoskeskuksessa muiden ihmisten ympäröimänä, sisätiloissa, ympäri-ämpäri lompsien ja rahaa kuluttaen. Toisille se sopii ja tuntuu olevan jopa tietynlainen elämäntapa, meille taas kotona löhöäminen kahvikuppi kädessä, lenkillä käyminen koiran kanssa ja kummankin perheiden luona käyminen tuntuu ja luonaa paljon luonnollisemmin. Muistan miten itse nuorempana kävin JOKA ikinen viikonloppu kaupoilla (usein nimenomaan Jumbossa) ja leffassa, mutta näin sitä ihminen vain muuttuu. Liekö sitten osasyynä sosiaalinen työ, jossa uusia ihmisiä tapaa arviolta.. öh.. no, kiireisenä päivänä varmaan parikymmentä?

Kotona tehtiin ruokaa, löhöiltiin jälleen kerran hetki ja lähdettiin sitten T:n pikkuveljen tekemälle verijäljelle. Ronjan bravuureihin kuuluu tavaroiden etsiminen (ja jopa löytäminen!) ja olisittepa nähneet, miten ensikertalainen lähti menemään kun sai verestä vainun! Kyllä oli mammalla ylpeydessä pidättelemistä. Ensimmäinen jälki ei takuuvarmasti jää viimeiseksi - niin innoissaan pieni musta paineli menemään kirsu maassa :) Ilta sujuikin sitten appivanhempien luona kahvitellen, koiria kävelyttäen ja jutellen. Kuinka onnellinen olenkaan, että olen T:n lisäksi bonuksena saanut noin mukavan "kakkosperheen", jossa kehtaa olla juuri oma itsensä, jossa ironinen huumori raikaa ja kahvi maistuu.

Tänään sunnuntaina T:n oli aika suunnata töihin, joten jäimme Ronjan kanssa kaksin. Aamutouhut tehtyämme katselin hetken telkkaria ja latasin kuvia vaatteista, jotka lojuvat ylimääräisinä kaapissani, nettiin. Innostuinpa nappaamaan kahvakuulan käteeni ja tein lyhyen, ytimekkään koko vartalon treeninkin ennenkuin hyppäsimme autoon ja suuntasimme vanhempieni luo. Siellä sama meno ruoan, koirien, kahvin ja tuoreen pullan, lasten ja oloilun merkeissä jatkui. Kotiin palattuamme Ronja rojahti väsyneenä petilleen ja itse siistin vielä vähän keittiötä.

Hitsi miten tapahtumarikas, mutta samalla niin kotoisa ja rauhallinen viikonloppu minulla onkaan takana :) Juuri tälläisestä pidän: rentoa aikataulua, puuhailua kotona (lue: kämpän pakollinen siivous!) ja nimenomaan kotoilua, rakkaiden ihmisten tapaamista ja jotain "normaalin" tekemistä (lue: Jumbossa käyminen lasketaan) :) Ainoa asia, jossa olisin voinut parantaa, on liikunta. Lauantaina olin jo lähdössä kunnon lenkille koiran kanssa, mutta pikkuveljen soittaessa hieman klo 15 jälkeen, että nyt olisi mahdollisuus verijälkeen oli pakko siirtää oma lenkkeilytarve syrjään ja ajatella koiraa: jos olisimme lähteneet kävelylle, olisi pimeä ehtinyt laskeutua ennenkuin olisimme päässeet jäljelle ja uskon, että Ronja nautti 100% enemmän uuden lajin kokeilusta, kuin lenkkeilystä. Ehtiihän sitä lenkkeillä tulevalla viikollakin :)

Mitäs sun viikonloppuun kuului?

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3