lördag 16 januari 2016

Fiilis-, mieli- ja treenikuulumisia, sekä avunhuuto: juoksuryhtini kaipaa apua!

Huomenta ja lauantaiaamua kaikille! 

Täällä herättiin jo 7 aikaan miehen kellossa soidessa (hiphei vuorotyöt..) ja suuntasimme Ronjan kanssa n 7:30-aikaan ulos kirpakkaan -18 asteen pakkaseen aamulenkille. Olen ties kuinka monet kerrat todennut miehelle, että koiran aamupissatuslenkit ovat jotenkin kaksipiippuisia: toisaalta en voisi kuvitellakaan (enää) aloittavani päivää ilman happihyppelyä koisun kera, mutta toisaalta toisina aamuina en vaan millään jaksaisi pukea ja lähteä ulos - liikkumisesta nyt puhumattakaan! Työnjakohan meidän taloudessamme on se, että minä ulkoilutan koiran - poikkeuksetta - AINA aamuisin. Koska aamu-uninen mies. Jep. Toisaalta noita möksmöks-aamuja on aika harvoin, eikä fiilis lähes koskaan ole huono kun palaamme Ronjan kanssa sisälle kuin lähtiessämme ulos. Tänä aamuna fiilis oli hyvä, vaikka olisin mieluusti nukkunut pidempään, mutten malttanut enää nukkua miehen noustua.

Aamupalaksi söin pitkästä aikaa spelttimannapuuroa mustaviinimarjoilla ja päärynällä ja nautiskelin sitä kaikessa rauhassa aamulehteä selaten. Oi että miten rakastan viikonloppuaamuja, jolloin ei ole kiire mihinkään vaan voi rauhassa kävellä koiran kanssa, hissunkissun valmistella aamupalaa ja syödä sitä kaikessa rauhassa kiirehtimättä. Vaikka nousenkin arkisin ajoissa (kello soi jo ennen kuutta ja työaika alkaa 07:45, eli lähtö kotoa on n 7:20) ja varaan aika reippaasti aikaa päivään valmistautumiseen, on arkena aina pieni kiire päällä ja kelloa tulee kyttäiltyä tämän tästä. Mieluummin nousen kuitenkin jo noin aikaisin, jotta ehdin kävellä koiran kanssa sen 20 min ja tehdä rauhassa aamutoimeni, kuin että nousisin 06:30, käyttäisin Ronjan pihalla 5 min, valmistaisin ja söisin aamupalani 10 min, meikkaisin, pukisin.. OMG ei kiitos. Kiire ja aamut eivät kuulu mielestäni yhteen YHTÄÄN, koska siitä ei tule muuta kuin stressaantunut ja höslä olo koko päiväksi.

Tälläisenä aamuna fiilis on siis hyvä: kello ei ole edes vielä 10 kun aloin tätä kirjoittamaan ja olen jo ehtinyt lenkittää koiran pidemmän aikaa (eli n 30 min), pestä koneellisen pyykkiä, syödä aamupalaa kaikessa rauhassa ja siivoillut Maciltä vanhoja kuvia pois (se kun on alkanut herjaamaan, että muisti alkaa olemaan täynnä. Osaako joku sanoa, täytyykö iPhonesta poistaa kuvat vielä erikseen, jottei iCloud-palvelu olisi täynnä - kuten kone minua niin ystävällisesti kokoajan muistuttaa?). Vähän väliä nousen tästä sohvalta ja joka kerta tunnen - jopa paikallaan istuessani - miten jumissa oikea puoli kropastani on. Tästä inspiroituneena ajattelin kertoilla vähän treeni- ja vointikuulumisia ihan rehellisesti enkä vain sykkeitä hehkutellen.

Sykkeistä puheen ollen kävin eilen töiden jälkeen (jihuu! perjantailyhennys!) hölkkäämässä ja voi kristus miten raskaalta askel tuntuikaan. Reilu 6km onnistuin taivaltamaan ja keskisyke lähenteli 156 (ulkomuistista). Fiilis ei ollut paras mahdollinen: lunta tuprutti vaakatasossa, selkää juili ja etureisiä väsytti. Kotiin päästyäni purin harmistustani miehelle ja tajusin heti, miksi selkää juili: hitto olin seissyt etukumarassa koko työpäivän ajan korvahuuhteluita ja haavanhoitoja tehdessäni - ei mikään ihme, että selkä tuntui kuin kieroon kasvaneelta puupökkylältä! Lisäksi tein edeltävänä päivänä lihaskuntojumppaa kiertoharjoitteluna 8kg kahvakuulani kera ja vaikkei kuula mikään raskas ole, onnistun tällä rapakunnollani jo saamaan sillä(kin) jumit aikaan. Vedin 3 kierrosta kyykkyjä, maastavetoa, istumaannousuja, hauiskääntö-ylöstyöntö-ranskalainen punnerrus-comboa toistoja vaihdellen 10-15 (vatsoja 50/30/20) reilu tunnin kävelylenkin päätteeksi ja varmasti nuokin vaikuttivat seuraavan päivän lihasmuistiin. Ne kun  yhdisti huonoon työergonomiaan niin ei jälkikäteen yllätä lain, että selkää ja kylkeä juilii ja kiristää kokoajan. Kerroin tuossa edellisessä postauksessa, että olen alkanut seuraamaan erinäisiä juoksufoorumeita ja ryhmiä Facebookissa. Vuorovaikutus toisten juoksijoiden kanssa tuntuu luontevalta, vaikken yllä edes liki sellaisia ultra-suorituksia, joihin moni muu yltää - enkä haluakaan! Tiedän ja tunnen omat rajani siltä osin että tiedän, ettei minun edes kannata yrittää maratoonariksi (ainakaan nyt), koska pohjani on huono. Peruskuntoni on pitkän juoksutauon jälkeen edelleen sen verran kehno, että sitä täytyy työstää edelleen, ennenkuin lenkkejä voi alkaa pidentää nykyisistä. Suunnon Ambit2-sykemittarin hankittuani olen jotenkin tajunnut vielä paremmin, miten huono peruskuntoni tosiaan on ja toisaalta oivaltanut, miksi juoksu ei kulje: korkeilla sykkeillä (>160) juostessa ei askel voi pidemmän päälle olla kuin raskas. Juoksu on muutenkin nyt pidemmän aikaa tuntunut jotenkin tahmaiselta ja olen löytänyt monta syytä siihen:

- pakkasella juoksu nyt vaan on raskaampaa koska kroppa joutuu työskentelemään miinusasteilla kovemmin pysyäkseen lämpimänä
- lumi
- korkea syke
- heikko keskivartalo (ei jaksa pitää kroppaa ryhdikkäänä)
- ylävartalon (eli olkapäiden) jumi --> rento "heiluri" juostessa ei onnistu, vaan kroppa tuntuu jäykältä
- reidet/pakarat tuntuvat tukkoisilta ja etenkin pakaroiden jumit tuntuvat "vetävän" ja vaikuttavan jumiuttavasti koko yläkropan ryhtiin

Löytyykö keltään vinkkejä tai kokemuksia etenkin tuosta viimeiseksi mainitsemastani, eli pakaroiden/ylipäätään jalkojen jumien vaikutuksesta ryhtiin ja selkään? Putkirullailen ja venyyttelen suht. aktiivisesti nykyään etenkin alakroppaa ja teen n.s. kiertoliikkeitä yläkropalle, jottei selkä menisi lukkoon (ja jos menee, niin saan lukot naksautettua nätisti auki) mutta se ei tunnu riittävän. Olisiko nyt fiksuinta pitää pidempää juoksutaukoa jotta jalat saisivat rauhoittua vai kannattaisiko treenata niitä muulla tavoin? Nythän lihaskuntoa tulee tehtyä vain 1-2 kertaa viikossa kotona kahvakuulan kera ja useimmiten kyykkyjen ja maastavedon muodossa. Tai olisiko hierojasta apua? Selkää en enää ole uskaltanut hierotuttaa sen jälkeen kun aloin kärsimään VIELÄ pahemmista jumitiloista kuin hierojalle mennessäni ja sain hemmetinmoisen huimauksen kaupanpäälle.. Tai olisiko kompressiopaidasta hyötyä? Kompressiopöksyt multa jo löytyykin, mutta niitä en nyt pakkasilla ole voinut käyttää koska kylmä eikä niiden alle saa kalsareita sullottua.

Ammattilaisia, foorumeita, artikkeleita, käytännön kokemuksia - kaikkea ottaisin ilomielin vastaan :)

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3