Tuletko kanssani kahville?

Parissa blogissa olen törmännyt "bloggaajan kanssa kahvilla"-postauksiin, jossa bloggaajan kanssa käydään virtuaalikaffella, vaihdetaan kuulumisia ja kerrotaan turhanpäiväisyyksistä. Tässä lauantaiaamua viettäessäni koiran kanssa kaksin (ja suunnittelin ihan oikeastikin keittäväni toisen kupillisen kahvia :D) ajattelin minäkin, Hillan blogista inspiroituneena toteuttaa tämän blogikahvi-hetken. Tervetuloa, istu alas :)

Jos istuttaisiin kahville tänään kertoisin, että..

.. heräsin jo kuuden aikaan vaikka on lauantaiaamu ja odotin, että miehen kello soisi, jotta "saisin" nousta ylös. Tuntuisi hölmöltä nousta vapaapäivänä ennen töihin suuntaavaa, mutta minkäs teet kun arkena olen tottunut nousemaan ennen kuutta, niin kroppa heräilee samaan aikaan oli arki tai pyhä :D Toisaalta hyvä, että herää suurinpiirtein samoihin aikoihin viikonloppuisinkin, jotta unirytmi pysyy tasaisena eikä maanantaina sitten tee (niin) tiukkaa nousta ;) Aamulenkille lähdimme Ronjan kanssa heti klo 7 jälkeen ja ylläripylläri saimme kuljeksia ihan kaksin pururadalla :D Koira jahtasi keppejä kuin vimmattu ja onnistui aiheuttamaan minulle pari uutta mustelmaakin. Omat jalkani tuntuivat ihan keitetyiltä makaroneilta eilisen pitkiksen jälkeen ja olo oli jokseenkin nuutunut. Aamupalan jälkeen olo onneksi helpotti :)

Jos istuttaisiin kahville tänään kertoisin, että..

.. ajatukseni ja haaveeni siitä, että voisin jotenkin kehittää itseäni kirjoittajana on vain kasvanut sen jälkeen kun kerroin siitä täällä blogin puolella. Intoni kirjoittaa blogia kasvoi jälleen ihan uusiin ulottuvuuksiin, mutta yritän nyt pysyä housuissani enkä ota paineita blogin päivittämisestä. Tykkään suomalaisten blogien postata keskimäärin kerran päivässä, mutta vietettyäni kokonaisen työpäivän koneen äärellä, en koe tarvetta viettää enempää aikaa näytön edessä vielä kotonakin. Postauksia voi onneksi ajastaa, eli niitä voi kirjoittaa inspiraation iskiessä jo etukäteen ja jos parin päivän taukokin tulisi välillä postausten välille, ei se mielestäni haittaa :) Postaan kun kerkiän ja muulta elämältäni ehdin.

Jos istuttaisiin kahville tänään kertoisin, että..

.. törmäsin Instagramissa ihanaan lausahdukseen, jota en nyt harmikseni muista ihan sanatarkasti, mutta se meni suurinpiirtein näin: it's not about the one you miss at 4 o'clock AM when you're feeling lonely. It's about the one you miss at 2 o'clock PM when you're in the middle of a hurry. Huomaan usein kaipaavani avomiestäni kaikkein eniten juuri silloin, kun tiedän hänen hetken päästä lähtevän vuorokaudeksi töihin tai kiire uhkaa painaa minut maan tasalle töissä tai kun olo on heikko - toisaalta myös kun jotain hauskaa tapahtuu, tulee avokkini heti ensimmäisenä mieleen ja haluaisin soittaa hänelle ensimmäisenä ja kertoa uutisista tai tapahtuneesta. Hassua kyllä hänen ollessaan kotona, totean usein kaipaavani yksinoloa, emmekä kyhnytä kylki kyljessä kuten kuvitella voisi. Aika nurinkurista, eikö? :D Avomieheni on paras ystäväni, luotettuni ja kallioni. Hänen kanssaan jaan kaiken, hänen edessään kehtaan ja saan olla juuri se, kuka olen. Välillä mietin, pitäisikö yrittää olla romanttisempi (kuten elokuvissa) mutta omin tapani osoittaa rakkautta on ehkä juuri se miten sitä tällä hetkelläkin teen: arkisin elein, lounasdeittejä ehdottaen ja kainaloon yllättäen sujahtaen.

Jos istuttaisiin kahville tänään kertoisin, että..

.. maitokahvi, jonka kuumennettuun maitoon lisäsin äsken kokeiluluonteisesti Foodinin vaniljajauhetta nosti kahvini aivan uudelle tasolle: hitto miten hyvää! Arjen pientä luksusta pienen keittiön omaavalle - eli meille, kenen keittiöön ei moderni kapselikeitin mahdu ;)

Jos istuttaisiin kahville tänään kertoisin, että..

.. ihmettelen, miksen meikkaisi viikonloppunakin vaikka hengailisin vain kotona tai kyläilisi vanhempieni luona - jos mieli tekee? Koska ihon täytyy saada levätä meikittä jonakin päivänä? Hmm.. En usko arkimeikkini, joka on todella kevyt moneen muuhun verrattuna, tukkii ihohuokoseni pahemmin aiheuttaen epäpuhtauksia. Sitä paitsi olen todella tunnollinen ihon puhdistaja ja huoltaja, enkä siksi omaa meikinjämiä illan ja nukkumaan menon tullen. Aion siis tästä edespäin meikata viikonloppunakin jos mieli tekee. Kevyt kerros maskaraa piristää ilmettä kummasti ja tekee olosta freesimmän - oli kyseessä arki tai pyhä! Ja jos se tekee olosta paremman, niin miksi en meikkaisi?

Jos istuttaisiin kahville tänään kertoisin, että..

.. innostuin suomalaisesta musiikista kuultuani Sannin uusimman Että mitähän vittua-biisin. Niin järkyttävä kuin titteli onkaan, on biisissä - ja mimmissä itsessään - jotain innostavaa, koukuttavaakin. Pystyn valitettavasti samaistumaan biisiin osittain, mutta se ei ole innostukseni syy. Ei. Biisi jotenkin kolahtaa, joten täytynee kuunnella mimmin muitakin biisejä ja katsoa käykö samalla tavalla kuin syksyllä kun "löysin" Chisun; innostuin laulajasta yhden albumin perusteella :D

Sellaisia kahvikuulumisia täältäpäin kuppia. Mitä sinä kertoisit?