lördag 13 februari 2016

Viikon kootut

Heippa ja kivaa lauantai-iltaa kaikille! Hittovie miten kaipaan bloggaamista päivittäin, mutta arvatkaas mikä on osoittautunut suurimmaksi kompastuskivekseni? Valokuvat. Tai ennemminkin niiden puute. Kesällä ja vielä alkusyksystä muistin pyytää miestä vähän välillä nappaamaan minusta päivän asu-kuvia ja kuvailin ruoka-annoksia (nämä kategoriat ovat henk.koht. suosikkejani) mutta mitä vähemmän huomasin julkaisevani kuvia tekstin puuttuessa päästäni, sitä korkeammaksi kynnys ottaa niitä itse, että pyytää toisia ottamaan niitä kävi. Tällä hetkellä mieheni iPhone siis pullistelee julkaisemattomia asukuvia minusta ja omani puolestaan annoskuvia, joista sentään osan olen julkaissut Instagramissa (nimimerkkini: rosenbej). Kaiken kukkuraksi Mac:ini ilmoitti iCloud-muistin olevan täynnä, joten kännykällä ottamani kuvat eivät päivitykään automaattisesti koneelle. Huoh, minun täytyisi siis käydä läpi vanhoja kuvia ja poistaa niistä osa (aloitin ihme kyllä urakan eräänä lauantaina, mutta homma tyssäsi aika nopeasti tylsyyden vuoksi). Kuvat pysyvät siis tällä hetkellä puhelimessa. Ja nyt kun vihdoin ottaisin itseäni niskasta ja nappasin äsken jopa pari kuvaa Canon Eos:lla (hittom olin unohtanut että omistan koko kapistuksen) en löydä piuhaa, jolla siirrän kuvat koneelle MISTÄÄN. Tähdet eivät nyt ole ihan suotuisia :D mutta aion tehdä tämän postauksen. Perhana. Mielestäni blogien suola on ehdottomasti kuvat. En koskaan ole fanittanut blogeja, joissa on pelkästään valokuvia eikä lainkaan tekstiä (enkä kyllä niitäkään, joissa on pelkkää tekstiä btw) ja siksi tuntuu vastenmieliseltä edes yrittää bloggailla kun en saa tuoreita kuvia postauksiini. Noniin, valitusvirsi done. Nyt aiheeseen.

Esimerkiksi Noora & Noora-blogissa esitellään joka perjantai "perjantain parhaat"-postaus, jossa jompikumpi Noorista (tai molemmat yhdessä) kokoavat viikkonsa kohokohdat pähkinänkuoreen ja mielestäni nuo postaukset ovat blogin parhautta! Eräs blogien tarkoituksista on antaa ihmisille paikka jakaa ilohetkiään, hehkuttaa niitä arjen pieniäkin ilonpilkahduksia ja liioitella niitä vielä hieman. Kuka hitto jaksaisi hehkuttaa työmatkalla aamulla näkemäänsä auringonvaloa työkavereille tuntitolkulla, kertoa sen pienistäkin yksityiskohdista ja miltä sen näkeminen itsestä TUNTUI? Blogeissa ja somessa ylipäätään hehkutus on täysin fine. Aina löytyy jostain joku, joka ei ymmärrä, että blogien hehkutus pikkuasioista on osa illuusiota, jota somessa ihan luvalla pidetään yllä, mutta jättäkäämme heidät omaat arvoonsa. Itsekin kuuluin jossain vaiheessa niihin, joka ei ymmärtänyt, että blogeissa esitellään ja nostetaan pöydälle vain ne kivat osat arjesta - kuka nyt kertoisi riidoista, paineista työpaikalla, pyykkivuorista..? Paljon kivempaa on napata kuva kukkapuskasta - kuva, josta rajataan pois maljakkoa ympäröivät astiat, murut, koirankarvat ja lehdet - ja hehkuttaa #tgif-hashtagia käyttäen orastavaa viikonloppua, täydellistä perjantaista kukkakimppua ja ehdottaa kuplivan kilistelyä. Somessa täytyy aina muistaa, ettei kaikki ole sitä miltä näyttää, ja sen sijaan nauttia niistä pienistä asioista, joita ei välttämättä itse edes tajuaisi "nähdä" ellei joku julkaisisi niistä imartelevaa, houkuttelevaa kuvaa kilometrin mittaisella positiivisuus-tekstillä höystettynä.

Ajattelin koota viikon aikana päähäni ilmestyneistä ihmetyksistä, sekä viikon hehkutuksista. Viikkoon on myös kuulunut pari ikävämpää uutista, mutten aio antaa niiden näkyä täällä, enkä liioin muistuttaa itseäni niistä kokoajan. Tiedän, ettei pakoilu poista niitä, mutta pyörittelemällä niitä päivittäin mielessäni en aiheuta itselleni muuta kuin pahaa mieltä, joka taas heijastuu läheisiini.

Viikon paras urheilusuoritus: tiistaina lähdin "ihan vaan lyhyelle hölkälle" työpäivän ja välipalan jälkeen miehen suunnatessa VPK-harkkoihin. Työpaikkani ilmastointilaite on korjauksen alla, joten huonossa sisäilmassa tulee vietettyä 8h - ei ole siis ihme, että kotiin päästyäni en viivy tai viihdy paikoillani pitkään, vaan suuntaan lähes heti ulos happihyppelylle. Tiistaina askel tuntui kummallisen kevyeltä ja päätin sivuuttaa pään sisäisen "kohta olen juossut suunnittelemani matkan, voin siis pian lopettaa" ja kuunnella kroppaani, joka kertoi jaksavansa jatkaa varsin hyvin ja annoin mennä. Tämä tyttö oli yhtä hangonkeksiä ja hymyä kun vihdoin lopetin juoksun ja pysäytin Ambitin: 12 km!

12km jälkeen :)

ZeroPointin pöksät kokeilussa: hyvät on ja sopivasti puristaa! 

Viikon paras päätös: varata aika hierojalle. Todella sympaattinen hieroja-Iina hieroi auki juoksun jäljiltä jumiutuneet pohkeeni sekä käsitteli jumiutuneita lapojani ja tarjosi torstai-iltaani täydellisen rentoutumishetken. Varasin heti perjantaiaamuna jo uuden ajan ensi kuulle ;)

Viikon suoritus: kävin tänään Itiksessä shoppailemassa. No mikäs konsti se on? Jos olet blogissani uusi, selailepa pari postausta taaksepäin ja lue "Panikointia Jumbossa"-postaus. Kotona jouduin käymään vessa varmaan viisi kertaa ennenkuin pääsin vihdoin lähtemään koska jännitin niin paljon, mutta kun vihdoin pääsin Itikseen ja päätin hammasta purren, että aion selvitä shoppailureissusta ja huomasin, ettei minua niin pahasti huimannutkaan, pystyin rentoutumaan ja viihdyin melkein pari tuntia ostoskeskuksessa. Kaiken kukkuraksi tein ihan älyttömän hyviä löytöjä!

Viikon parhaat löydöt: itiksestä ostin Ruohonjuuresta tätä maailman parasta maapähkinävoita tarjoushintaan, sekä spelttinäkkäriä, jota nakersin ostosten lomassa. Stockmannilta ostin nämä Zero Pointin kompressiolegginsit (ovat btw kantisalessa tässä kuussa!) ja kokeilin niitä äsken lyhyellä hölkkälenkillä ja totesin ne hyviksi: itse pukemisprosessi ei ole se helpoin tai nautinnollisin, mutta kompressiovaatteista ei saa hyötyä irti, elleivät ne tunnu makkarankuorilta yllä! Trikoissa on mukavan leveä vyötärönauha ja plussaa pöksyt saavat kankaasta, josta alusvaatteet eivät paista läpi, sekä heijastimista. Stockalta löysin myös alesta Ronjalle pari Hurtan kaulapantaa - 3€ kappale (ovh 20€ - hahaa! Voitto!), sekä itselleni ihanan valkoisen oversize-mallisen neuleen Tiger of Swedeniltä.


Viikon paras maku: Fazer Remix-pussista kolmion mallinen sitruksinen kirpeä karkki. Eilen illalla karkkihammastani alkoi kolottaa ja onnekseni olen hamsterimaiseen tapaani säilönyt karkkipiilooni myös yhden karkkipussin, josta mussutimme miehen kanssa karkkia todella pitkästä aikaa. Namnam!

Viikon paras yllätys: torstaina vietin nimppareita ja minut yllätti ensin äiti tulppaanikimpulla ja mies myöhemmin illalla: sain kauan himoitsemani monitoimi-smoothiekone-sauvasekoitin-kaiken-matalaksi-vetävän-monitoimikoneen. Olin ällikällä lyöytyä naista.

Viikon astiahimo: mies ei oikein syty astiahimoilleni, mutta omaa silmääni ovat viime aikoina miellyttäneet kovin Klaus Haapaniemen Taika-astiat valkoisina sinisillä kuvioilla, sekä Arabian Paratiisi. En haluaisi kokonaista astiastoa, jossa olisi näin paljon kuvioita, mutta pari lautasta ja kulhoa toisi mielestäni kivasti elämää valkoisten Teema-astioideni rinnalle.

Viikon välipala-ihmetys: miksi kauppojen valmiit välipalat ovat aina makeita? Välipalakeksit, -patukat, smoothiet, rusinalaatikot - you name it! Kaikki ne ovat makeita. Itse ostan hyvin harvoin mitään välipaloja kaupoilla kädessäni, mutta tänään Itiksessä tunsin verensokerini tippuvan sen verran matalalle, että paras ratkaisu olisi ostaa jotain pientä nakerrettavaa, jottei loput shoppailureissustani menisi näkö huurteisena ja pahoinvointisena ja heikkona. Ruohonjuuressa nälkäisenä kulkiessani pidin jo kädessäni raakapatukkaa, kunnes silmäni osuivat näkkäripaketeihin: jes! Nälkäisenä minun ei IKINÄ tee mieli makeaa, joten siemenpitoiset näkkärit olivat pelastukseni! :)

Viikon juoksuihmetys: miksi väsymys iskee juuri siinä kohtaa kun tietää, että suunniteltu lenkki päättyy, eikä silloin kun kroppa oikeasti on väsynyt? Tiistai-iltana meinasin hyytyä 6 km kohdalle, koska lenkkini suunniteltu osuus loppui siihen, mutta päätinkin mieleni sijaan kuunnella jalkojani ja jatkaa matkaa. Juoksussa olennainen osuus on ehdottomasti psyyke: psyykkaamalla itseään joko positiivisesti tai negatiivisesti, voi vaikuttaa lenkin sujvuuuteen ja pituuteen (paitsi niinä päivinä kun juoksu ei vaan kulje :'D)

Sellaisia kuulumisia täältä tänään :) Mitä sulle kuuluu? Jaatko kanssani rakkauden kuviollisiin astioihin, Spanxit sivuuttaviin kompressiotrikoihin vai oletko ihan muuta maata? Nyt aion jatkaa turhien telkkariohjelmien katselua ja odotella, että mies tulee töistä kotiin.

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3