Kun ärsyttää, että ärsyttää: mihin fitness-parsakaali-belfie-riisi-kupla minut vei

Tiedättekö sen tunteen kun ärsyttää, että ärsyttää? Mulla on tällä hetkellä sellainen olo. Ja se ärsyttää! Hittoako sitä murehtimaan kauniin (vapaan!) maanantain alkuiltana, kun niin paljon hyvää ja kivaa on pääsiäispyhinä saanut kokea? Jaa-a. Joskus kai vain sellaisia päiviä tulee ja se pitää hyväksyä, mutta minua harmittaa eniten se, että pidän itseäni iloisena ihmisenä, mutta sitä en viime aikoina ole ollut.

Syitä alakuloisuuteen minulla kyllä on, mutten haluaisi antaa niiden ottaa minusta valtaa ja yliotetta elämästäni. Valitettavasti kaikkea ei vain ajatuksenkaan voimalla saa ja esimerkiksi minun kohdallani yksi iso syy huonoon oloon ja fiilikseen on hormonitoiminta, joka on retuperällä ja jota lääkärit yrittävät parhaansa mukaan säädellä lääkkein. Kaikki, jotka ovat koskaan syöneet itselleen epäsopivia annoksia hormonitoimintaan vaikuttavia lääkkeitä tietävät, miten turhauttavalta tuntuu kun lääkärit muuttelevat annoksia verinäytteiden perusteella ja välillä tuntuu, että sitä potilaana on kuin koekani, jota heitellään pingispallona puolelta toiselle. Syödessäni nuorempana e-pillereitä olin todella onnekas koska en joutunut kärsimään minkäänlaisista sivuvaikutuksista kuin ensimmäisen kuukauden aikana (ja silloinkin ainoa probleemani oli rintojen arkuus - that's all!). Tiedän monia, jotka kärsivät järkyttävistä n.s. moodswingeistä (toki toiset kärsivät niistä myös luonnontilassa ilman keinotekoisia hormoneita), eli mielialojen vaihteluilta mutten itse joutunut niitä koskaan kokemaan, enkä näin ollen näitä kaveri-parkoja oikein voinut ymmärtää. No, toista on nyt ja voin yksityiskohtia avaamatta kertoa, että kukaan ei tahdo kokea tätä: kroppa ei tunnu lainkaan omalta, mieliala heittelee teini-ikäisen mukaisesti ylhäältä alas ja iloisesta kiukkuiseksi vaihdetaan varoittamatta ja tunteet tuntuvat ja koetaan jotenkin entistä voimakkaampina kuin luonnollisessa tilassa. Minua ainakin tämä ailahtelevan mielialan luoma epävarmuus suoraan sanottuna jopa pelottaa, koska itsekään ei tiedä, koska väärin aseteltu haarukka tai pöydälle jäänyt tyhjä tölkki saa pään räjähtämään ja suun sylkemään sammakoita ja laavaa kuin purkautuva tulivuori.

Syy hormonitoimintani totaaliseen sekoamiseen on liian överiksi vedetty treeni yhdistettynä liian vähäiseen ruokailuun, eli ylikunto. Kyllä, se sama ylikunto ja tila, josta olen jauhanut viimeiset pari vuotta - kärsin EDELLEEN kahden vuoden takaisesta ylikunnosta. En kuuna päivänä olisi fitness-parsakaali-raejuusto-belfie-kuplassa eläessäni uskonut tai osannut aavistaa, miten idioottimainen ja naiivi itsekeskeinen toimintani voisi vaikuttaa jokapäiväiseen elämääni näin pitkään. Harmittaako? Kyllä. Itkettääkö? Kyllä. Suosittelenko? En.

Itsesäälissä rypeminen ei auta eikä pelasta, vaan nyt täytyy yrittää porskuttaa eteenpäin ja uskoa, että aika ja lääketiede auttaa ja pelastaa. Sitä, tuleeko kroppani palautumaan normaaliksi, ei kukaan osaa sanoa varmana. Tiedottomuus tässä kaikkein pahinta onkin, koska kukaan ei voi luvata, että parannun ja tekemäni säröt pyyhkiytyvät kroppani muistista. Toki voisin lähteä miettimään ja syyttämään muita osapuolia, jotka eivät asettaneet stoppia teoilleni, mutten koe, että sekään mitään auttaisi eikä se tuo menetettyä terveyttäni takaisin. Toivon kuitenkin, että sinä joka luet tätä, uskaltaisit avata suusi ja kertoa huolestasi, mikäli lähipiirissäsi joku toilailee samalla lailla kuin minä tein. Sen sijaan, että lähtee syyttämään toista, kannattaa vedota tunteisiin ja kertoa, että pelkää ja on huolissaan toisen puolesta - se puree porkkanan tavoin piiskaa paremmin.

Kyllä minä joskus vielä näin hymyilen. Kuva viime kesältä.

Tiedottomuus, itsesääli, moodswingit, asukriisi, jumiutunut kroppa, tajuttoman kalliit lääkkeet ja lääkärikulut.. Ne ärsyttävät tällä hetkellä eniten.

Koska en kuitenkaan ole luovuttajatyyppiä, yritän tehdä parhaani nyt sen eteen, mitä tehtävissä on. Tiedottomuuteen auttaa vertaistuki erinäisiltä foorumeilta, sekä hoitajilta ja lääkäreiltä. Moodswingejä koitan ymmärtää ja kerron kanssasisarille, mikäli lääkeannoksia on muutettu - sen huomaa kyllä kertomattakin - koska korkeammat pitoisuudet aiheuttavat entistä pahempia kiukkuja :D Jumiutunutta kroppaa koitan hoitaa liikkumalla monipuolisesti, tekemällä avaavia liikkeitä sekä pyörittelemään jumeja foamrollerilla. Mitä tajuttoman kalliisiin lääkkeisiin tulee, en voi kuin kiittää Suomen Kelan maksukattoa: kun reilu 640 euroa on maksettu lääkkeistä, korvaa Kela lääkkeistä niin ison osan, että potilas maksaa siitä lähtien 2 euroa/lääkeostos. Ja asukriisit ratkaistaan ostamalla uusia vaatteita, eli ei kuin shoppailemaan.