Viikon kootut syypäät mun hymyyn: Haikkoon kartano, sade, ystävät ja laiskan miehen sushi

Heippa!

Jälleen on viikko tullut päätökseensä ja eletään (jo) sunnuntaita. Viikko kului nopsaan ja jokseenkin sumussa, koska nukuin todella huonosti koko viikon aina torstai-perjantai-yöhön asti: nukahdin hyvin illalla, mutta heräsin jo 4-5-aikaan enkä enää saanut nukuttua sen jälkeen. Itselläni univaje vastaa promillen-parin olotilaa, ajatus ei kulje ja olemus on kömpelö. Huonosti nukutun yön jälkeen lohduttaudun sillä ajatuksella, että seuraava yö todennäköisesti sujuu jo paremmin. Noh, valitettavasti sain kärsiä aina torstai-perjantai-yöhön saakka, ennen kuin Nukku-Matti vihdoin sai minusta yliotteen ja nukuin hyvin. Perjantaina heräsin sitten onnellisena hyvin nukutun yön jälkeen ja fiilistelin sitä pirteyttä, joka kropassani viikon tauon jälkeen tuntui: aah! Parhautta!

Mutta mutta, mennääs kuluneeseen viikkoon ja sen onnistuneisiin tunnelmiin ja juttuihin :)

REKO-tapaamisesta ostamani Strömsbergin ruukin kaurahiutaleet: en keksi sanoja, joilla kuvailisin lähellä tuotettujen kaurahiutaleiden eroa kaupasta ostettuihin: samettia, pehmeyttä, lempeyttä, rakkautta. Onneksi ostin samoin tein 2kg hiutaleita, jottei tarvitse enää palata takaisin kaupasta ostettuihin Kotimaista-sarjan luomu hiutaleisiin. Kilohinta ei eroa noista kaupan hiutaleista juuri lain (1,39e/kg VS 2e/kg), mutta maku ja koostumus ovat kuin yö ja päivä. Suosittelen lämpimästi joskus kokeilemaan pienempien tuottajien kaurahiutaleita: tuet suomalaista työtä ja pieniä tuottajia, saat miljoona kertaa parempaa puuroa, sekä hyvän mielen kaupan päällisiksi edellämainituista :)

Lumenen uusi True Mystic Volume-maskara, jonka ostin Sokokselta viime viikonloppuna (14,90e muistaakseni S-etukortilla): kunhan harjasta pyyhkäisee ensin "turhat" pois, saa tällä maskaralla aikaan aikamoiset Boom!-ripset: pitkät ja tuuhean näyttävän ripset. Kuten useimmat maskarat, uskon tämän(kin) paranevan kuivahdetttuaan hieman. Jos harjassa on liikaa massaa, klimppiytyvät ripset takuuvarmasti (mutta saahan ne kammalla sitten oiottua ;)), eli suosittelen pyyhkäisemään harjaa reippaasti puteliin, ennen ripsien kimppuun käymistä. Tämä on ehdottomasti paras maskara, jonka Lumene on (tähän mennessä) luonut - vahva peukutus tälle!

Keskiviikko-illan ruoka: sushityylinen kulho, johon laitoin täysjyvä-couscousia, kurkkua, vihreitä pitkiä papuja, kylmäsavulohta, seesaminsiemeniä - ja wasabia. Tämä vie ajatukset sushi-illalliseen, mutta joka ei vaadi hurjia ponnisteluita ja on sekä terveellistä, hyvää että täyttävää. NAM!

Haikkoon kartano, jonne olin ostanut avomiehelleni synttärilahjaksi yöpymisen kylpylähotelliin. Suuntasimme Haikkooseen perjantaina työpäiväni päätteeksi ja aloitimme kirjautumalla huoneeseen, josta oli näköala merelle. Lähdimme heti ulos kiertämään kartanoaluetta ja haistelemaan merta. Vaikka asumme lähellä kartanoa, emme kumpikaan ole aiemmin yöpyneet tai viettäneet ruokailua tai työkeikkaa pidempää aikaa tuolla. Minulla oli jonkin verran ennakko-odotuksia paikasta ja lähinnä jännitin, että paikka olisi Spa-henkisenä "liian" fancy meille taviksille, mutta miten väärässä olinkaan: vieraiden kirjo oli yhtä laaja kuin eläintarhassa, eikä kukaan ollut enemmän vai vähemmän tuonne kuuluva. Perjantai-iltana emme ehtineet muuta kuin kiertää kartanoaluetta ja käväistä äkkiä suihkussa, ennen kun jo suuntasimme kartanoon syömään. Söimme molemmat ensimmäistä kertaa pitkän kaavan mukaan 3 ruokalajin illallisen, nautimme ammattimaisen hovimestarin ohejistuksesta ja nautiskelimme hartaasti makuelämyksistä ja intiimistä, romanttisesta tunnelmasta, joka kartanosalissa vallitsi: hämyisä valaistus, ruusut, kimallus, sopiva määrä ruokailijoita (ei liikaa, jotta olo olisi ollut tukala, muttei liian vähän, jolloin olo olisi ollut nolo) ja gastronominen räjähdys suussa: ruoka oli täydellistä! Tunnelma, joka syntyi ruoasta ja miljööstä olisi ollut täydellinen jenkkityyliselle polvistuiselle, mutta tätä ei tapahtunut yhdessäkään pöydässä, vaikka suurin osa illallisvieraista oli nuoria pareja, jotka pitelivät söpösti toisiaan kädestä. Söimme alkupaloiksi graavattua siikaa, mummon kurkkuja ja tillismetanaa, pääruoaksi minä valitsin lammasta, emmervehnää ja kukkakaalia ja T taas söi savustettua härkää. Jälkkäriksi söimme molemmat raparperi-mantelipaistosta mansikkajäätelön kanssa. En keksi mitään pahaa sanottavaa ruoasta - päinvastoin voisin ylistää sitä maasta taivaisiin! Loppuilta meni huoneessa pötkötellessä ja menimme ajoissa n 23-aikaan nukkumaan. Lauantai-aamuna heräsimme varhain 7:30 ja suuntasimme kartanoon aamupalalle. Olimme kiitollisia kun meidät ohjattiin Romanovin saliin aamiaiselle, jossa oli klo 8 vähemmän porukkaa kuin isossa salissa, jossa olimme syöneet päivällisen edellisenä iltana: jälleen saimme nautiskella rauhassa seesteisen tunnelman keskellä toistemme seurassa runsaan aamiaisen ja herätä uuteen päivään. Aamupalan jälkeen pötkötimme hetken huoneessa ennenkuin suuntasimme Spa-osastolle, josta löytyi porealtaat, saunat, kylmä- sekä lämminvesiallas ja 12 metrinen allas. Porukkaa oli sopivasti, jotta tuonne vielä mahtui oleskelemaan ja kävimme vuoroin kylmässä sekä lämpimässä altaassa ja lopuksi höyrysaunassa, ennenkun piti lähteä pakkaamaan tavaroita huoneelle. Vierailu oli harmittavan lyhyt, mutta sitäkin rentouttavampi ja suunnittelimme jo, että Haikkoossa voisimme käväistä uudestaan. Pieni irtiotto arkeen - 10 minuutin ajomatkan päässä kotoa - teki todella terää! Ronja oli ollut anoppilassa hoidossa reissumme aikana ja voi miten onnellinen olin, kun menimme pikkuistamme hakemaan: koira oli käyttäytynyt mallikkaasti ja oli seesteisen, väsyneen ja tyytyväisen oloinen - ihan kuten mekin! Näköjään hotellilomailu tekee hyvää koirillekin ;)

Kaveripariskunta, joka vieraili luonamme ekaa kertaa vuosi sitten, kävi eilen illalla meillä istumassa iltaa ja voi että sitä naurun raikamista! Juttua riitti ja tunnelma oli kotoisa - ei lainkaan awkward, vaikka tapasimme tosiaan n vuosi sitten viimeksi ja aamulla kerroin T:lle, miten pahoillani olen siitä, ettemme tapaa näitä ihmisiä usein: minulla oli niin älyttömän kivaa eilen! Ylipäätään olen kovin pahoillani siitä, ettei meillä juuri kaveripariskuntia ole - siis sellaisia, joiden kanssa viettäisimme aikaa. Molempien kohdalla suurin osa opiskelukavereista on muuttanut toisille paikkakunnille ja työkavereista suurin osa on huomattavasti vanhempia, eikä yhdessä hengailu vapaa-ajalla ole siksi luonnollisen tuntuista, koska elämme täysin erilaisia vaiheita. Pitänee olla onnellinen näistä harvoista, joita meillä on, eikä olla pahoillaan siitä, mitä meillä ei ole. Fakta on kuitenkin se, että toivoisin kovasti eläväisempää sosiaalista elämää kuin mitä minulla/meillä tällä hetkellä on, mutten tiedä, miten siihen päästäisiin.

Sadekuuro, joka kasteli minut läpikotaisin eilen lenkkini päätteeksi. Ajattelin kirjoittaa erillisen postauksen juoksemisestani, enkä nyt ala analysoimaan sitä tässä sen kummemmin, mutta aion hehkuttaa sitä, miten paljon kevyemmältä askeleeni tuntui eilen kun sade alkoi: ilman ollessa tukala alkulenkistäni syke pomppi huolestuttavan korkealla mutta laski kuin unelma, kun ilma viileni sateen alettua. Päätin lenkkini Ambitin näyttäessä 10,03 km ja olin onnellinen: selvisin lenkistäni hengissä pienistä ongelmista huolimatta, olin yhtä märkä kuin uitettu rotta ja viikon toinen lenkki oli suoritettu.

Mitä kivaa sinun viikkoosi kuului?