söndag 10 juli 2016

Kuulumisia, itsensä tunnistamista ja sen sellaista

Aah hellettä ja aurinkoa! Istun tässä terassilla ottamassa aurinkoa ja Ronja makaa vieressä. En voi käsittää miten musta koira pystyy makaamaan turkkeineen suorassa paahteessa (minä kun läkähdyn jo bikineissäkin..), mutta kun h'n nyt vapaaehtoisesti tuohon makuulle käy, niin ehkäpä se kuumuus ei niin haittaakaan. Itselläni on varmaan maailman heikoin kuumuudensietokyky ja ahdistun todella jos aurinko porottaa suoraan päälle eikä sitä pääse minnekään pakoon. Ainoa poikkeus on terassilla makoilu, jolloin voi paahteesta siirtyä viileisiin sisätiloihin jos olo uhkaa käydä kiehuvaksi.

Kuva viime viikonlopulta kun käytiin mökillä Ronjan kanssa :)
Mitä viime aikoina on blogihiljaisuuden aikana ehtinyt tapahtua? No vaikka mitä - mistä sitä aloittaisi?

Istuttiin äsken tässä terdellä ja syötiin lounasta ja samaistuin täysin kun T yhtäkkiä lohkaisi, että hänellä taitaa olla ikäkriisi. Minua on viime aikoina ärsyttänyt aivan suunnattomasti moni asia, vaikkei mitään varsinaista ärsytyksen syytä edes ole ollut - kunhan vaan on ärsyttänyt ja ketuttanut! Ja mitä enemmän tuntemattomat asiat on ketuttaneet, sitä enemmän koko ketuttaminen on ketuttanut! Ihan sekoa - tiedän - mutta liekö sitten jotain naistenjuttuja tämäkin.. Mitään maailmaa mullistava ei ole tapahtunut, mutta ajattelin listata teille tähän vähän niinkuin koosteena, mitä minulle on kuulunut, mitä päässä on pyörinyt ja niin edelleen :) Tulee meinaan tosi pitkää settiä, jos alan nyt kirjoittamaan vapaalla tekstillä kaikkea :D

Eilinen lounassalde ja maailman paras leipä: kaura100! Kesäkuumalla ei päivällä tee mieli kuin kevyitä ruokia, jolloin tyhjennä jääkaappisi lautaselle-salde on paras valinta ;) Kasviksia, fetaa murusteltuna, kalkkunaa ja Kaura100 kylkeen niin amnam :)
- olen pyöräillyt pari kertaa töihin aamulla 12 km ja manaillut päätöstäni pyöräillä: kilometreiltään matka ei ole kummoinen, mutta koska koko matka on peltojen ympäröimää autotietä (ei siis pyörätietä kuten kaupungeissa) tuntuu matka aivan jäätävän pitkältä (etenkin klo 7 aamulla) koska tuuli pääsee puhaltamaan useissa kohdissa todella lujaa ja pienellä fillarilla saa polkea minkä jaloistaan jaksaa, ettei suunta ole peruutus ja isoja rekkoja ja muita raskaita ajoneuvoja saa pelätä reunoilta nousseen soran ohessa koko matkan ajan. Lisäksi matka kohti työpaikkaa viettää ylämäkeen lähes koko matkan, joten sinnepäin reissu tuntuu raskaammalta. Onneksi kotimatka on sitten enempi alamäkeä, mutta silloin aurinko on molempina kertoina porottanut niin, että minua on heikottanut yli puolet matkasta. Teline juomapullolle olisikin kätevä hankinta pyörään..

Hahaa, kerrankin yhteiskuva! Käytiin eilen pyöräilemässä yhdessä :)
- Saanut jonkin ärsytysreaktion vasempaan akillesjänteeseeni niin, että luulin sen jo tulehtuneen. Tulehtunut akillesjänne on tunnetusti penikoiden ja polvivammojen ohessa yksi tavallisimmista vammoista, jotka juoksijat kohtaavat ja päätin siksi heti ryhtyä toimenpiteisiin ja pidin sekä kylmää että kompressiota jalalla, että välttelin sen turhaa rasitusta (eli en juossut) ja panostin sen hiljaiseen mobilisointiin jumppaamalla sitä kevyesti pumppaus-liikkeellä, sekä kävelemällä. Lähes viikon kestänyt juoksutauko tuntui henkisesti todella hyvältä ja vapauttavalta ja mietin paljon, kannattaisiko jättää koko juoksuharrastus pois kun se tuntui niin älyttömän hyvältä nimenomaan poissaolollaan loistaessa. Toisaalta kävelystä en saa samanlaista tyydytystä kuin juoksusta, johon taasen taisin löytää selityksen..

-.. ayurvedasta, jonka mukaan olen pitta: unen tarpeen määrä, luonne, stressinsieto, suolisto-ongelmat, himo viileisiin ruokiin, tarve kulkea kultaista keskitietä, mutta samalla riski ajautua övereihin.. KAIKKI pätee minuun! Mitä enemmän luin kuvaelmaa pitta-ihmisestä, sitä enemmän vakuutuin siitä, että juuri tälläinen minä olen. Pisteenä ii:n päälle tuli tämä pitta ja liikunta-alaotsikon kuvaelma pitta-ihmisestä liikkujana: Pitta-tyypeillä on yleensä enemmän voimaa kuin kestävyyttä. He ovat hyviä kaikenlaisessa liikunnassa, kun sitä harjoitetaan kohtuullisesti. Pitta pitää haasteista ja siksi he pitävät ylläolevista lajeista, jotka antavat suorittajalleen loppuun suorittamisen tunteen  päivän päättyessä. Kilpaurheilijoilla on oltava runsaasti Pittaa, joka antaa taistelutahtoa. Pitta ei ole paras dosha kilpailemiseen, koska he vihaavat häviämistä, joka motivoi heitä enemmän, kuin voittamisen tuoma tyydytys. Pittatyypit pakottavat itsensä peräänantamattomaksi juoksemaan, hölkkäämään tai nostamaan painoja, mutta eivät saa paljonkaan sisäistä tyydytystä ponnistuksistaan.

Vaikken mikään taikauskoinen olekaan niin en voinut uskoa silmiäni kun luin enemmän ayrvedasta ja juuri pika-testin minulle asettamasta ihmistyypistä. Lähes kaikki pitää paikkaansa! Elettyäni aikamoisissa ääripäissä mitä tulee ruokailuihin ja dieetteihin, en aio elämäni aikana enää kertaakaan noudattamaan kiven kovaan yhtäkään dieettiä tai rajoittaa syömisiäni (ellei joku allergia nyt iske) mutta ajattelin piruuttani kokeilla lisätä tuota pitta-ihmiselle sopivia ruokia ja vähentää niitä ei-suositeltuja (poikkeuksina tomaatti, sipuli ja pinaatti, joista pidän mutta joita en kyllä nytkään syö kilokaupalla. Samoin maapähkinä(voi) ja muut pähkinät saavat luvan pysytellä ruokavaliossani, kun taas pitta-tyypille jopa jossain määrin suositellut puhdistetut sokerit aion vastaisuudessakin jättää herkutteluhetkiin. Suorastaan hymyilyttää kun luen läpi tuota pitta-ihmisen ruoka-listaa, koska olen nähtävästi jo osannut muokata ruokavaliotani itsekseni siihen suuntaan, johon tuo osoittaa ja vältellä niitä pittalle ei-sopivia-juttuja kuten esim. punaista lihaa, jota syön harvemmin koska se tuntuu sulavan niin pirun huonosti kropassani.

Tiedätkö mikä ayurveda-tyyppi sinä olet? Teeppä piruuttasi tämä suppea kehotyyppitesti ja kerro, tunnistatko itsesi vai onko tämä sinun kohdallasi täyttä huuhaata?


- Kävin VIHDOIN sielunsiskoni J:n luona ja voi ette voi uskoa tai käsittää miten hyvältä tuntuu kun maailmassa on edes YKSI ihminen, joka voi samaistua diffuusiin sekopäiseen oireiluuni. J ei ihmettele vaikka sanoisin, että hei nyt vilkkuu jotkin pallot tässä näkökentässä tai oioi kuinka yhtäkkiä alkoi heikottaa ja huimata vaikka paikoillaan seisoisi. Ikäväkseni tuollainen heikotuskohtaus iski eilen kun lähdimme käymään Itiksen Prismassa. T halusi XXL:ään ja juuri kun pääsimme rullaportaita ylös asti sanoin, etten pysty tähän -pakko päästä vessaan ja lähteä takaisin autolle. Minua heikottaa. T kysyi pärjäänkö alas asti ja nyökyttelin hiljaa: aurinkolasit päässä liikuin hiljaisin liikkein alakertaa kohti, mutta jäin nuokkumaan Prisman kassoille ja odottamaan oloni tasaantumista, sekä T:tä. Purin alahullta, jotteivät  kyyneleet alkaisin valua pitkin poskia kun minua harmitti niin vietävästi, että oloni oli huono. Miksen voisi jo olla normaali, käydä kaupoilla kuten ennenkin - kuten normaalit ihmiset - enkä kärsiä heikkoudesta, takykardiasta, ahdistuksesta, vapinasta ja vatsaoireista. Seisoskelin siinä ja mukamas näppäilin kännykkää ja odottelin, että T tulisi portaita alas ostoksineen ja ilmoitin, että hitot minä en luovuta enkä suostu alistumaan tälle heikotukselle ja marssin kärryineni Prismaan. Päässä huojui ja jalat tuntuivat spagetilta, mutta puristin kärryjä ja pidin visusti vaaleita Raybaneja päässäni, jotteivät kaupan kirkkaat valot ärsyttäisi ja keskityin hengittämään, sekä suunnistamaan Prismassa. Kummempia valintoja en miettinyt - senkun nakkasin kärryyn mitä ensimmäisenä näin, mutta päätin, etten joutuisi paniikkiin vaikka minua edelleen heikotti ja päästyämme vihdoin jätskilaareille heitimme T:n kanssa yläfemmat: minä tein sen! Olo oli kaikkea muuta kuin hyvä, mutta olin kävellyt kaupassa, ostellut ties mitä ja selvisin hengissä ja pyörtymättä autolle. Kuulostaa sekopäiseltä ja sitä se on, mutta olen ylpeä vaikka minua samalla itkettääkin, että näinkin arkinen asia kuin supermarketissa käyminen voi olla näin vaikeaa..

- Olen vihdoin syönyt kesän ekan tikkujätskin, joka oli positiivinen ylläri: Tuttifrutti-puikko! Jätski muistutti kovin suosikkiani Soleroa (jota ei Prismassa ollut - yhyy!) ja oli ihanan kermainen, mutta samalla freesi sorbetin ja vaniljajätskin yhdistelmällä :)

- Olen himoinnut ties mitä laukkuja jälleen ja miettinyt pääni puhki, kannattaisiko hankkia isompi olkaveska vai pienempi (mutta MK:ta isompi) crossbody arkikäyttöön. Empiessäni ostin Zarasta 20 eurolla feikkinahkaisen laukun, jota olen nyt kantanut arkilaukkuna ja todennut, että onhan se ihan kiva na kätevän kokoinen, mutta että suosin mieluiten nahkaisia tai muuten tukevammasta materiaalista tehtyjä laukkuja: johan tuo on halkeillut pohjan reunoista ja on jotenkin lössähtänyt, vaikkei ole kovemmalle käytölle eikä sateelle edes altistunut!

- Syönyt ekaa kertaa tuoreita herneitä ja porkkanoita tänä kesänä ja fiilistellyt miten älyttömän hyviä ne ovatkaan. Tänään sujautin lounassalaattiini ohueksi pilkottua porkkanaa, herneitä, kurkkua, salaattia ja balsamicovinegrettiä ja amanmnam.. Salaatin ei suinkaan aina tarvitse olla sitä arkisen tylsää salaatti-tomaatti-kurkku-yhdistelmää!

Kun sanat eivät riitä, voi asiansa kertoa halien, sekä kukkien kera: lämpimin osaanotto <3

- Ja juoksutauosta puheen ollen tänään kävin sitten heittämässä 10km hölkän ukkosta edeltävässä paahteessa (aurinko ei siis paahtanut päälleni koko matkaa, mutta ilma oli tunkkainen - kuin kakkulapiolla leikattava!), jonka loppumatkaksi sain T:n fillareineen kaveriksi. Nauratti oikein miten kevyeksi askel muuttui kun mies tuli vierelle pyörällä ja sain hänestä huoltojoukot (eli vesipullon pidikkeen) sekä juttukaverin. Akillesjänne ei ilmoitellut itsestään missään vaiheessa ja askel oli jopa loppuspurtteineen kevyt :) Lounaan jälkeen teki sitten hyvää käydä maata terassilla nauttimaan auringosta (joka tätä raapustaessa tosin on jo väistynyt sadepilvien tieltä)

Muuta en voi sanoa kuin huh hellettä, mutta hengissä selvitty ;)

Jaa, tässä kai olennaisimmat. Mitä sinne puolen ruutua kuuluu? Ikäkriisejä, herneitä vai ayuverda-kaimoja?



Inga kommentarer:

Skicka en kommentar

Kiitos kommentistasi <3
Tack för din kommentar <3